Joulutervehdys kiireen keskeltä

Rauhaisaa Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2010!

Viime aikojen herkkuja

Tekemiäni valkosuklaafudgepaloja <3>
Nam!

Tänään innostuin tekemään piparkakkutalon, elämäni toisen
(aiempi olikin aika räpellys :) Mutta se tehtiinkin lasten kanssa)

Piparitalon tekoa

Melkein valmis pakkasukon mökki - enää ovi puuttuu paikoiltaan

Kokoaminen oli paljon kivempaa tällä kertaa ilman kuumaa sokeria. Päätin nimittäin käyttää osien yhteen liittämiseen sulan sokerin sijaan tomusokerikuorrutusta, ja hyvin pysyy. :) Tarvitsin tosin liittämisvaiheessa hieman miehekkeen apua, mutta muuten tuntui paljon helpommalta näin.

Edelleenkään ei ole tämän kummempaa sanottavaa, mutta kiitos teille ihanille lukijoille mukavista kommenteistanne (joihin en ole vielä saanut aikaiseksi vastata, anteeksi). Huomenna menemme eläinpuistoon mm. jääkarhuja kurkkimaan, kivaa!

Bloggaaminen tökkii

Minulla on viime aikoina ollut - taas - hieman vaikeuksia blogata. Tuntuu, ettei minulla ole mitään sanottavaa, ja se mitä olisi, ei kiinnosta ketään. Olen joskus ennenkin huomannut, että kun elämässä menee pääasiassa hyvin, niin ei ole mitään kirjoitettavaa. Usein tarvitsen hieman tuskaa kirjoittaakseni. Tällä hetkellä elämäni on niin tasapainoista ja onnellista, että mitään sydänverellä kirjoitettua on turha edes yrittää kirjoittaa. Toisaalta en haluaisi kirjoittaa myöskään pelkkää liibalaabaa. Tai sitten pitäisi kokonaan vaihtaa suuntaa ja alkaa pitämään vaikka muotiblogia (mutta epäilen, että se tulisi kalliiksi!). Uuden blogin luominen voisi kyllä piristää, ja voisin tehdä sen naimisiin menoni jälkeen. Se kun on muutenkin loogisella tavalla elämänmuutos ja merkittävä ajankohta elämässäni.

Eleanin elämää-blogi on kuitenkin minulle tärkeä ja se on ollut olemassa jo keväästä 2006 lähtien. Minulla on kaikki kirjoitukset tallessa vanhasta blogistakin, ja blogi on ollut hyvä kanava purkaa ajatuksia. Siksi en täysin raski siitä luopua ainakaan vielä.

Niinpä aion pitää taukoa bloggaamisesta. En osaa sanoa, kuinka pitkään. Kirjoitan sitten, jos tuntuu siltä. Kiitos kaikille teille, jotka olette tähän asti lukeneet blogiani ja joskus kommentoineetkin.

Piparitalon vinksahtaneet seinät

Olin lauantaista keskiviikkoon käymässä kotona. Mentiin J:n kanssa kotikonnuilleni lauantaina ja hän palasi tänne asuinkaupunkiimme jo sunnuntaina töiden takia, kun taas minä jäin kotiin, koska äitini oli pyytänyt minun olevan muutaman päivän lapsenvahtina. Vanhempani ovat tämän viikon EU:n järjestämässä kuntoutuksessa ja tarvitsivat hoitajan 5-vuotiaalle pikkusiskolleni. Kodinhoitajaa on vaikea saada edes tuollaisissa tapauksissa, mutta onneksi minä pystyin olemaan kotona pari päivää ja muut sisarukset ne loput päivistä.

Kotona on aina jotenkin tosi mukava ja rento olo, vaikka toisaalta mikään ei ole päällisin puolin ihan täydellisesti kohdillaan. Ehkä siksi se tuntuukin niin kodikkaalta, koska ainahan se on meillä ollut niin. On ihan normaalia, että hiiret rapistelevat nurkissa öisin ja ettei pöydästä aina jakseta pitkän työpäivän jälkeen korjata astioita ennen nukkumaan menoa, puhumattakaan siitä, että rikki menneet asiat korjattaisiin ajoissa. Se on yhtä aikaa suunnattoman ärsyttävää että tuttuutensa takia turvallista. Kun rahaakin on niin vähän, niin se sitten näkyy joka paikassa.

Vain reilun kymmenen vuotta vanha kotitaloni kaipaisi kipeästi remontoimista, ja nyt se olisikin ihan järkevää, kun nuorimmainenkin on jo sen ikäinen, ettei piirtele enää seiniin (tai lattiaan). Talo on malliltaan käytännöllinen ja toimiva - yksi parhaista puolista on iso olohuone, joka on kahden kerroksen korkuinen, mutta materiaalit ovat aikanaan kaikki tarjouskoreista haalittuja, kun oli vain pakko rakentaa uusi talo asuinkelvottoman hometalon tilalle.

Jos voisin tehdä täysremontin lapsuudenkotiimme, lattiamateriaali vaihtuisi rumasta muovimatosta laminaatiksi, mielestäni rumat - mutta lapsiperheessä käytännölliset - puolipaneelit maalattaisiin valkoisiksi tai vaaleansinisiksi. Keittiön kalusteetkin voisi vaihtaa ja pesuhuoneeseen ja vessoihin tehtäisiin kunnon remontit. Harmittaa nähdä talon tietty potentiaali, mutta sen nykyinen kunto on kurja.

Onneksi vanhempani tekivät aikoinaan hyviäkin päätöksiä talon suhteen, esimerkiksi koneellisen ilmanvaihdon ja koko alakerran lattiassa olevan vesikiertoisen lattialämmityksen, jonka ansiosta sisällä voi aina olla ilman sukkia. Miksihän minä kirjoitan kotitalostani? En tiedä, miten tämä juttu siihen eksyi..

Vaikkei mikään päällisin puolin olekaan kovin kunnossa, lapset ovat ennallaan - iloisia, reippaita, mielikuvitusrikkaita ja luovia. Yksi lainaa kirjastosta kymmenittäin askartelu- ja leivontakirjoja, suunnittelee joulukortit kuukausia etukäteen ja saa leivontakerhossa palkinnon koska on kerhon yksimielisesti parhaaksi nimeämä kerholainen, yksi hoitaa reippaasti hevosia aamuin illoin ja ratsastaa vesisateessakin, yksi - se nuorimmainen - on vasta "äitin puurokoulussa" ja pyytää minua lukemaan Miinan ja Manun avaruudessa.

Kotona yhtä aikaa mikään ei koskaan muutu - leipäpussi kuluu hetkessä ihan niin kuin lapsuudessa, kun kaikki innostuvat tekemään ruisleivän, jonka päälle vedetään reilu kerros maksamakkaraa - ja kaikki muuttuu pikku hiljaa, pinnan alla. Nyt esimerkiksi äiti aikoo aloittaa opiskelun - hyvä, äiti! - ja nuorimmainen menee sitten päiväkotiin - ensimmäisenä suuresta lapsikatraasta. Onhan nuorimmaisella jo hieman yksinäistäkin päivisin, kun muut ovat koulussa. Hän tarvitsee muiden lasten seuraa.

Kotona ollessani ehdin leikkiä varaäitiä, kuten meillä kutsutaan lapsenvahtia. Tein ruuat, tiskasin, kävin pikkusiskon kanssa kaupassa, luin hänelle satuja, ruokin hevoset yhtenä aamuna, kuuntelin lasten juttuja, autoin heitä kotitehtävissä. Yhtenä päivänä tehtiin kaupan valmiista piparitaikinasta piparkakkutalo. Se oli lasten mieleen, ja tärkeintä että lapsilla oli hauskaa, vaikkei lopputulos virheetön olekaan.

Se on vähän niinkuin meidän koti - kaikki hieman vinksallaan! ;)

En ole koskaan ennen tehnyt piparkakkutaloa, ja tuon sulan sokerin kanssa leikkiminen oli todella vaikeaa. :/ Ensi kerralla aion tehdä sen tosi paksulla tomusokerikuorrutuksella, kuten jotkut leivontabloggaajat tekevät.