Yllättäviä menoja ja hillitöntä talokuumetta

Kone otti ja hajosi. Acer Aspire-halpiskannettavan helmasynti iski, eli koneesta meni virtapiiri, joka ohjaa mm. näppäimistöä, kosketushiirtä sekä usb:tä. Niinpä mitään ei pysty tekemään, kun edes usb-hiiri ei toimi. :( Jos joku omistaa Acer Aspire-koneen, kannattaa ottaa ajoissa varmuuskopiot kaikesta, koska lähipiirissäni on 3 konetta posahtanut samasta syystä. Yhteen suli reikäkin näppäimistön sivuun.

Kannettavani oli kuitenkin hyvällä pidolla, ja nyt hieman harmittaa. Onneksi ehdin käyttää tätä konetta keväästä 2007 lähtien, eikä se edes mainittavasti temppuillut sinä aikana. Nykytekniikka kestää vain 3-4 vuotta, niin se taitaa olla.. Nyt pitäisi ostaa uusi kone. Mies onkin jo katsellut mulle sopivaa, sellaista jossa olisi riittävästi tehoa ja toisaalta riittävän edullinen hinta. Suosituksia otetaan vastaan, mutta Applen konetta en halua! Olivatpa sitten virusvarmoja tai mitä vain. Mulla on tarpeeksi (huonoja) kokemuksia koululta niistä. Ja olen vain lapsesta asti PC:hen tottunut.

Viime aikoina olen uurastanut lähinnä lyhyen dokkaripätkän eteen, jota teimme parini kanssa erästä kurssia varten. Onneksi se saatiin perjantaina valmiiksi. Viikonloppuna kävimme miehen kanssa anoppilassa vierailulla, oleilimme siellä rennosti ja haimme sieltä muun muassa häälahjamme. Nyt tuntuu hassulta, kun on niin valtavasti mm. astioita. Ja oli meillä niitä ennestäänkin jo melko paljon! Eivät meinaa keittiön kaapit riittää. Saimme kyllä todella ihania lahjoja. Vielä olisi Pentikin 50 euron lahjakortti käyttämättä.. Olen varannut sen huonon päivän piristykseksi. :)

Minua vaivaavat monenlaiset kuumeet.. Yksi niistä on asuntokuume. Haluaisin, niin haluaisin oman talon, jota pääsisin sisustamaan! Voi vain olla, että meidän kannattaa malttaa mielemme ja asua tässä (miehen mielestä liiankin) keskustassa sijaitsevassa kaksiossamme niin kauan kuin mahdollista. Mieheni ei oikein viihdy kaupungissa eikä varsinkaan kaupungin keskustassa ja haluaisi siksi edes muutaman kilometrin päähän liikekeskustasta, mutta onhan tässä hyvätkin puolensa. Ainakin minusta on edelleen mukavaa, että sen maitopurkin voi hakea viidessä minuutissa kävelemällä tien yli. Mutta kyllä minäkin pidän enemmän rauhallisemmissa paikoissa asumisesta, eikä kerrostaloasunto oikein tunnu kodilta.

Elleivät haaveemme omasta talosta toteudu, niin täytynee vaihtaa tästä asunnosta inhoamani tapetit. Ne ovat vaalean pastelliset (pastellinoranssit!!) ja ylhäällä on rumat boordit. Yäk. So 90's. Muuten asunto on varsin hyvä pienistä epäkohdistaan huolimatta. Ja vuokranantaja näytti vihreää valoa tapettien uudistamiselle jo silloin, kun kävin ensi kertaa katsomassa tätä asuntoa. Rumien tapettien takia ei tee mieli edes kunnolla sisustaa tätä asuntoa, ja taulutkin roikkuvat seinillä miten sattuu. :/ Olen ihminen, johon ympäristö vaikuttaa paljon. On ehkä hiukan ikävä vanhan kämpän ihanaa tunnelmaa.. Muuten en vaihtaisi missään nimessä takaisin kämppiksen kanssa asumiseen (vaikka minulla ihania kämppiksiä olikin!), on oman kullan kanssa vain mukavinta! :)