Love is in the air...

Oon miehen siskon asunnolla Oulussa ja tapan aikaa. Mies elvyttää siskonsa autoa, josta on loppunut akku. Appiukkokin tulee kohta tänne, eiköhän kaksi miestä saa yhden auton käyntiin. :)

Äsken mies meni viemään siskonsa töihin ja mä luulin, että sillä menee ainakin tunti sillä reissulla. Mutta hetki sitten se soittikin ovikelloa ja haki tuon hyytyneen auton akun ja meni hakemaan appiukkoa. Mä oon ihan hassu, mut äsken kun avasin sille oven ja se hymyili mulle siinä ovenraossa ja otti sen akun ja lähti, niin mut valtas niin voimakas rakkaudenpuuska ja mä vain hymyilin täällä typerästi. Joskus vaan tulee semmosia. On mulla niin paras mies kuin vain voi olla.

Musta on jotenkin tosi hauskaa aina katsoa, kun se tekee noita "miesten hommia", joita itse en osaa yhtään. Oon hehkuttanut tästä varmasti ennenkin. :D Mutta... Niin kuin yhdellä reissulla, kun auto tärisi koska rengas oli kauhean luminen, mies irrotti renkaan, tunkin avulla piti auton pystyssä, puhdisti lumet renkaasta ja laittoi renkaan takaisin paikoilleen. Kaikki tuosta vaan, ripeästi ja turhia miettimättä. Mä en osannut tehdä mitään, katsoin vain vierestä (kysyin tietenkin, että voinko auttaa jotenkin, mut ei se tarvinnut apua). Se on tosi kätevä käsistään ja mahtavaa niin, koska mä en ole yhtään ja noita taitoja kuitenkin tarvitaan. ;) Ja siinä onkin yksi niistä monista syistä, miksi miestäni rakastan. En edes osaisi luetella niitä kaikkia. Se on vaan niin paras ja mä rakastan sitä just tuollaisena kuin se on. <3>

(Tulipas vähän siirappinen postaus, mutta kun!)