Steiner-koulu ja auringonpaiste

Lähdetään kohta Kemin lumilinnaa kohti. Aurinko paistaa verhojen läpi tosi lämpimästi. Pakkastakin on jotain puoli astetta vain. Jes. :)

Käytiin eilen vierailemassa Rudolf Steiner-koululla. Steinerkouluthan noudattavat saksalaisen 1910-luvun alussa koulunsa kehittäneen Rudolf Steinerin ajatuksia. Oli mielenkiintoinen kokemus, ja koulu vaikutti tosi erilaiselta kuin tavallinen suomalainen peruskoulu, niin hyvässä kuin pahassa. Alaluokilla oppilailla ei ollut pulpetteja vaan kaikki tehtiin lattialla tai penkeillä istuen. Seinät oli kaikissa luokissa maalattu tosi kirkkailla väreillä (oranssi, punainen, vihreä ym.) ja kaikki muutkin koulun tilat olivat värikkäitä.

Millään luokka-asteella lapsilla ja nuorilla (rakennuksessa toimii luokat 1-9) ei ole oppikirjoja, vaan he tekevät itse koulukirjansa valkoisiin vihkoihin. Oppimateriaaleissa suositaan hyvin paljon luonnollisia materiaaleja kuten puuta. Muovia ei juurikaan näkynyt.

Lukujärjestyksessä oli mm. eurytmiaa (tanssi/liikuntataide) ja pääainetta, joka on kai jotain teoreettista ainetta hieman vaihdellen tjsp. Heillä on myös paljon märällä märälle-akvarellimaalausta, ja maalaukset eivät olleet kovinkaan esittäviä. Alaluokilla käytettiin tiettyjä värejä kuvataiteessa, esim. sinistä ja punaista, luokilla 7-9 käytetään enimmäkseen mustavalkoisia värejä. Koulussa ei käytetä numeroarviointia ollenkaan ennen 8. luokkaa.

Oppilaita jaotellaan erilaisiin temperamenttityyppeihin, koleeriseen, sangviiniseen, melankoliseen jne. Nämä kuitenkin vaihtelevat läpi ihmisiän. Temperamenttityypit vaikuttavat esim. siihen, miten oppilaat laitetaan istumaan luokassa. Steiner-pedagogiikassa uskotaan, että kun esim. kaksi vilkasta oppilasta laitetaan istumaan lähekkäin, he ikäänkuin vähentävät vilkkauttaan ja esim. häiritsemistä tunneilla. Mene ja tiedä, toimiiko.

Vierailu herätti paljon ajatuksia. Täytyy sanoa, että omaa lastani en Steinerkouluun laittaisi. Ehkä Steiner-päiväkotiin voisin laittaakin, siinä vaiheessa metodit ehkä toimisivat paremmin, ja on hienoa että kuvataidetta on niin paljon.

Jotenkin minua kyllä mietitytti, miten oppilaat voivat oppia kaiken peruskoulun pakollisen oppiaineksen ilman koulukirjoja. Koulua esitellyt opettaja myönsikin, ettei opetettava tietoaines ole niin laaja kuin peruskoulussa. Lisäksi esim. elokuva-, video- ja mediakulttuuri puuttuvat kokonaan ko. koulun kuviksesta. Kun lapset ja nuoret kuitenkin varmasti käyttävät nettiä ja katsovat elokuvia, olisi mielestäni tärkeää myös opettaa näiden viestimien ymmärtämistä ja mediakriittisyyttä. Muutenkin Steiner-pedagogiikka tuntuu hieman jämähtäneen sinne 1900-luvun alkuun joissakin asioissa. Minusta myös tuntuu, että jos lapsi tai nuori on ollut Steinerkoulussa ja sitten esim. perhe muuttaa ja hän joutuu tavalliseen peruskouluun, se voi olla aikamoinen shokki ja voi olla vaikea sopeutua.

Kuvataiteen osalta märällä märälle-maalauksen opetus on hyvä juttu, mutta minua jotenkin pohditutti esillä olleiden töiden samankaltaisuus. Yksilöllisyyttä ei tuntunut olevan, ja taiteellisen vapauden kanssa oli vähän niin ja näin. Kuitenkin tavallisen peruskoulun kuviksen töissä on paljonkin persoonallista otetta, ja tekniikassa saa enemmän vapautta. Toki Steinerkoulussakin tehdään piirustusta, jossa saa tehdä esittävää, mutta ainakin minua olisi ahdistanut kouluaikana se, jos olisi vain maalattu jotain auringonlaskuja märällä märälle. Voi olla, että en täysin ymmärtänyt tuota ajatusta.

Steinerkoulun periaatteissa on paljon hyvää, mutta ehkä se on liiankin oma maailmansa. Ehkä olen vain suomalaisen peruskoulun kasvatti, joka ei ymmärrä yksityisen koulun hyötyjä. ;) Toki se on hyvä asia, että Suomestakin löytyy vaihtoehtoisia pedagogioita. Jos Steinerkoulu kiinnostaa, mm. Wikipediassa kerrotaan siitä. Leikilläni heitin kavereille, että Steinerkouluun haluavat lapsensa jotkin viherpiipertäjä-feministi-kukkahattuäidit... Kiinnostaisi kyllä tietää, miksi jotkut haluavat kovasti lapsensa Steinerkouluun.

Mutta mepä lähdetään tästä ajelemaan kohti Lumilinnaa! :) Mukavaa viikonloppua muillekin!