Yllättävä puhelinsoitto

Tää viikko on mennyt hyvin. Olen pitänyt nyt 3 kuvataiteen tuntia 7- ja 9-luokkalaisille oppilaille. On ollut yllättävän kivaa! :) Oppilaat ovat olleet paljon kiltimpiä kuin odotin, tai ehkä mä en olekaan niin toivoton niiden kanssa kuin olen joskus luullut. Ylipäätään on ollut mukavaa päästä saamaan taas lähempää kosketusta koulun ja opetuksen arkeen. Olen huomannut, että omalla kohdallani harjoittelu ja positiivisen palautteen saaminen muilta (ohjaavalta opettajalta ja muilta harjoittelijoilta) on parantanut ammatillista itseluottamustani. Tai ollut rakentamassa sitä. Olen alkanut tuntea, että minähän olen ihan hyvä opettaja. :) Ja se on kiva tunne, niin monesti olen räpiköinyt tässä opiskelussa, ja miettinyt jopa että onko minusta opettajaksi ollenkaan.

Tänään tapahtui jotain tosi mukavaa muutenkin. Sain yllättävän puhelinsoiton, joka paljastui käymäni peruskoulun rehtoriksi, joka pyysi minua sijaiseksi entiselle koululleni. Pääsisin opettamaan niin yläkoululaisia, lukiolaisia kuin joitakin alakoulun luokkiakin, ja sijaisuus kestäisi muutaman viikon ajan.

Tarjous on todella houkutteleva, koska olen jo aiemmin kovasti haikaillut oman alan työkokemuksen perään. Rehtori tiesi nimeni sillä perusteella, että kerran juttelin entisen kuviksenopettajani kanssa paikallisen ruokakaupan edessä sattumalta nähtyämme (varmaan melkein vuosi sitten?), ja kerroin tulevani tarvittaessa mielelläni sijaiseksi. :) Mahtavaa, että tuota kautta saisin sitten töitä.

Ainoa mutta asiassa on se, että minulla olisi toukokuun lopussa yksi intensiivinen kurssi, jolta ei voi oikein olla poissa jos tahtoo suorituksen siitä. Niinpä minun täytyy nyt miettiä tarkkaan, voinko jättää tuon kurssin käymättä tänä vuonna (mitä en toki mielelläni tee, mulla on ihan tarpeeksi jo painolastia roikkuvista kursseista, harmi kyllä). Kuitenkin tuntuu, että tämä on sen verran hyvä tilaisuus, että se on käytettävä. Ei tuollaisia tarjouksia ihan joka päivä tule, ja parissa viikossa ehtii jo tutustua oppilaisiinkin mukavasti. Toki myös rahallinen puoli olisi tosi jees! Ja koska mieskin on viikot eri puolilla Suomea, asiaa ei pahasti muuta se, jos minä menen pariksi viikoksi muualle. Voimme sitten nähdä siellä viikonloppuisin, se on lähempänä häntäkin.

Todennäköisesti menen siis kuviksenmaikaksi muutaman viikon ajaksi kotipaikkakunnalle. Jos nyt äiti ja isä ottaa mut nurkkiinsa pyörimään siksi aikaa, heh. :)