Hyviä fiiliksiä

Tänään on ollut tosi hyvä päivä. Heräsin aamulla melko pirteänä ja olin ajoissa harjoittelukoululla tunninpitoa varten (en ole kyllä myöhästellyt siitä aiemminkaan, don't get me wrong :)). Mulla oli aamulla pieni opetusryhmä ysiluokkalaisia vapaaehtoisesti kuvista opiskelevia nuoria, ja hämmästelen joka kerta heitä opettaessani, miten fiksuja, tekemiseensä paneutuvia ja mukavia nuoria he ovat!

Kaikki tekevät työnsä huolella ja intensiivisesti, ja vaikka sallisin toki kavereiden kanssa juttelun työtä tehdessä, he keskittyvät omiin töihinsä. Kun heidän kanssaan keskustelee, he ovat tosi kypsän tuntuisia. Vau. Ero esim. seiska- ja ysiluokan välillä on henkisessä kehityksessä selkeästi yllättävän iso. Ysiluokkalaiset asennoituvat kouluun jo enemmän opiskeluna.

Ja tuloksetkin ovat olleet ihan mahtavia. Oli niin hienoa tänään, kun kaikki alkoivat saada töitään valmiiksi ja lopputulokset, upeat akvarelli- tai akryylimuotokuvat (osalla omakuvat) ovat ihastuttaneet muitakin kuin minua. Paljon en pistä omalle kontolleni hienojen lopputulosten osalta, koska se on kerta kaikkiaan taitava ja helppo ryhmä muutenkin (kiitos hyvän kasvatuksen), mutta toki pientä ylpeyttä tunnen heistä ja heidän saavutuksistaan.

Se on hieno tunne.

On minulla toki haasteellisempiakin opetuskokemuksia ehtinyt olla tässä harjoittelun aikana, mutta pääasiassa kaikki on sujunut mukavan jouhevasti. Olen tehnyt pieniä virheitä toki, mutten mitään mikä romahduttaisi maailman tai pilaisi tunnin täysin. Aina on tietenkin parannettavaa. Esimerkiksi mun pitäisi kiinnittää enemmän huomiota (toisen ryhmän kanssa tosin) työrauhaan ja siihen etteivät desibelit nouse liian korkealle (ei minun äänenkäyttöni vaan oppilaiden mekastuksen takia), ja olisi hyvä myös muistaa kysellä oppilailta paljon heidän omia mielipiteitään. Mutta kyllä minä mielestäni olen varsin hyvin pystynyt astumaan suuriin opettajan saappaisiin. :)

Tänään oli ensimmäinen keväinen päivä. Pyörällä koululta paljain päin ajaessani kuulin lammen suunnalta kuovin äänen. Kevät!

Muutenkin olen pari viime päivää jaksanut tosi hyvin aiempaan verrattuna viikonlopun jälkeisiä fiiliksiä. Ei ole ollut sellaista kauheaa angstia kuin joskus maanantaisin, kun kaikki on tuntunut tervanjuonnilta ja ikävä on ollut puristava. Mulla on nyt jotenkin toiveikas olo, tää ei kestä ikuisesti.