Eleanin elämää

Loppu

2010-10-12T13:18:00.003+03:00

Olen blogannut vuodesta 2006 (tosin vanhempi versio on salasanan takana), joten blogista luopuminen on toisaalta hyvin haikeaa, mutta ei tätä kannata netissäkään roikuttaa päivittämättä. Tuntuu, että olen kasvanut ohi blogistani, enkä enää koe blogin pitoa luontevaksi. Jätän blogin ainakin joksikin aikaa vielä nettiin.

Kuulumisia sen verran, että kaikki elämässäni on hyvin. :) Olemme ostaneet mieheni kanssa (ihanan!) asunnon ja olemme onnellisia. Opiskelen, mies tekee töitä. Jatkan kuvataideharrastustani.

Pitemmittä puheitta, kiitos kaikille blogin lukijoille! Olette olleet ihania kommentteinenne. :)

Tilt

2010-07-05T16:55:00.001+03:00

Jumittaa tämä bloggaus.

Kunnon kesä

2010-06-03T15:02:00.006+03:00

Mistä tietää, että on kesä? Siitä,

Kun on pitänyt shortseja tai lyhyttä hametta jo useammankin kerran.

Kun kesän jäätelöuutuuksista on maistamatta enää muutama.

Kun on tehty ainakin yksi mansikkakakku tuoreista mansikoista.

Kun on pidetty hellehattua (mielellään stetson/lännenhattu) päässä.

Kun tuomet ja omenapuut kukkivat (tai ovat jo kukkineet) ihanasti.

Kun kasvoihin on tullut rusketusraja silmälaseista.

Kun on ollut moottoripyörän kyydissä.

Kun on nähnyt jo useamman sateenkaaren.

Kun on kävellyt avojaloin ulkona.

Kun on käynyt vähintään yhdessä kesäkahvilassa.

Kun on pomppinut trampoliinilla.

Kun on käynyt uimassa lähimmässä järvessä.

Kun on katsellut auringonlaskua järvenrannalla.

Kun on käynyt piknikillä.

Kun odottaa juhannusta.

Mistä muusta? ;)

Vaihto-opiskelu Kreikassa

2010-05-20T20:50:00.009+03:00

Bisquits kirjoitti tosi hyviä vinkkejä vaihto-opiskelusta kiinnostuneille omassa blogissaan. Siitäpä hoksasin liittää tänne oman vaihtokertomukseni, jonka tein vaihdon jälkeen. Jos siis olet kiinnostunut Kreikasta vaihtokohteena, tämä voisi ehkä olla hyödyllistä käytännön kokemusta sisältävä teksti. :)

Vaihtokokemukseni

Technical Educational Institute of Athens (T.E.I of Athens ) - koulussa

Opetuskieli: Suurin osa kursseista oli kreikankielisiä, mutta tarvittaessa neuvottiin englanniksikin. Jotkut opettajat eivät puhuneet englantia, ja sellaisia kursseja ei oikeastaan kannattanut ollenkaan valita. Erityisen hyvää englanninkielistä opetusta sai valokuvauksessa ja tekstiilisuunnittelussa.
Vaihdon kesto: 20.2.2009-28.6.2009
Opiskeluala: Photography/Graphic Design/Fabric Design

Yleistä
Vaihto-opiskeluaikani oli todella mielenkiintoista aikaa ja koska halusin mennä johonkin erilaiseen (ei niin tyypilliseen, hyvin toimivaan eurooppalaiseen yhteiskuntaan, kuten esim. Suomi, Saksa tai Englanti) paikkaan, Ateena oli hyvä valinta. Kuvaukseni vaihdostani voi kuulostaa hieman negatiiviselta, mutta kerron vain totuudenmukaisesti vaihdon hyvistä ja huonoista puolista. Vaihto-opiskeluaika oli todella hauskaa, rentouttavaa ja opettavaista aikaa monella tavalla. Opin hieman kreikkaa ja englannin kielen sujuvuuteni parani huomattavasti. Tutustuin Välimeren kulttuuriin ja täysin uusiin Euroopan kolkkiin. Vaihtarikaverit olivat aivan mahtavia ja lomani Santorinilla ja Paroksella jäävät mieleen lähtemättömästi. Biitsiä, aurinkoa, palmuja, rentoutumista, hyvää seuraa, ruskettumista, ravintolassa syömistä, voiko parempaa toivoa?

Näistä muistoista vaihtokokemukseni päällimmäisenä koostuu, vaikka joukossa on myös turhautumisen tunnetta esim. lakkoilun takia. Suosittelen Ateenaa vaihtokohteeksi seikkailuhenkisille ja joustaville ihmisille, jotka nauttivat auringosta ja lämmöstä.

Palvelut vaihtokohteessa

Kansainväliset opiskelijapalvelut (tuutorointi, vastaanotto, orientaatio-ohjelma tms.)
Kun saavuin koululle ensimmäisen kerran, minut ohjattiin ystävällisesti koulun kv. toimistoon, missä sain
avukseni oman tuutorin. Sain häneltä melko hyvin tietoa ja apua ja sain rekisteröidyttyä kouluun heti ensimmäisenä päivänä.

Opintoneuvonta
Opintoneuvonta oli heikkoa, kukaan ei tiennyt mitään muista kuin omista kursseistaan, ja ei ollut mitään tiedekunnan sihteeriä tms. jolta kysyä neuvoa. Ainoa opintoneuvonta tuli tiedekunnan johtajalta Margaret Perivoliotikselta, jolla oli englanninkielinen monistenippu kursseista. Monen kurssin kohdalla täytyi ensin keskustella kurssin opettajan kanssa henkilökohtaisesti.

Asuntoasiat
Asuntoasiat järjestyivät yllättävän jouhevasti. Tuutorini kertoi minulle vapaana olevasta asunnosta, joka oli keskustassa lähellä Victorian metroasemaa. Kävin katsomassa asuntoa, ja vaikka se oli likainen, päätin ottaa sen, koska siellä oli kuitenkin ihan ok varustetaso (kalustettu, kaikki laskut ja nettiyhteys sisältyivät vuokraan, joka tosin oli melko korkea, 350 e/kk). Asuntoni oli yksiö. Ennen yksiöön muuttamista asuin Ateenan Suomalaisen instituutin asunnossa.

Kirjasto
Koulun kirjaston paras puoli oli tietokoneluokka, jossa pääsi tarvittaessa nettiin hieman odottamalla. Kirjaston hyllyissä oli sekaisin kreikan- ja englanninkieliset kirjat, enkä käyttänyt kirjastoa kirjojen lainaamiseen lainkaan.

Atk palvelut (tietokoneen käyttö, sähköposti jne.)
Tietokonetta pääsi käyttämään koulun kirjastossa.

Ruokailu
Yksi TEI Athensin parhaita puolia oli ilmainen kouluruoka joka päivä jopa 3 kertaa päivässä. Siihen kuului aamiainen (ennen klo 9:ää), lounas ja illallinen. Käytännössä tuli yleensä syötyä koululla lounas, joka oli melko maittava. Ruokalistalla oli esim. moussakaa, papuruokia, sianlihaa, yleensäkin paljon lihaa. Myös salaattia oli tarjolla, yleensä juuresraastetta, tomaatteja oliiviöljyssä, kurkkua oliiviöljyssä sekä vihersalaattia. Lounaalta otin mukaani aina hedelmiä ja joskus leipää, siinä säästi ruokakuluissa. Koulun ruokailu ei suosi kasvissyöjiä, ja Kreikkaan lähtiessä kannattaa muutenkin varautua kasvisvaihtoehtojen vähyyteen. Kreikkalaiset syövät paljon lihaa.

Kuinka paljon käytit rahaa elämiseen (vuokra, ruoka) kuukaudessa?
Vuokra 350 e/kk, ruoka n. 150 e/kk, Ateenan metro/bussilippu 30e/kk, plus käyttörahaa. Matkat esim. Kreikan saaristoon lisäsivät rahankulua, mutta olivat sen arvoisia. Suosittelen apurahojen hakemista ennen vaihtoa, koska vaihdossa ei ole mukava kituuttaa ja rahaa menee suurkaupungissa yllättävän paljon.

Vapaa-ajan mahdollisuuksista:

Ateena on miljoonakaupunki ja siellä riittää paljon tekemistä. Museoita, nähtävyyksiä, kahviloita, yöelämää, kuntosaleja, huvipuistokin kai löytyy, valokuvailua tulee harrastettua paljon, shoppailumahdollisuukset ovat todella hyvät, rannalla makoilua, paintballia, you name it.. Tekemisestä tuskin tulee pulaa! Vaihtareiden kanssa voi viettää paljon vapaa-aikaansa jos niin haluaa. TEI Athens on melko pieni koulu ja muihin vaihtareihin tutustuu varmasti.

Parasta vapaa-ajanviettoa oli itselleni matkat lähisaarille ja vähän kauemmaksikin. Vierailin Eginassa (tunnin matka Ateenasta) 3 kertaa, kerran Santorinilla ja kerran Paroksella. Kannattaa matkustaa turistikauden ulkopuolella (ennen toukokuuta), niin hinnat ovat edullisemmat ja lämpötilakin suomalaiselle helpommin kestettävissä. Santorinilta ja Parokselta voi saada kolmen hengen huoneen siten, että jokaiselle yö maksaa vain 10 e. Kannattaa tehdä retkiä muiden vaihtareiden kanssa pienellä porukalla. Esimerkiksi pyörien ja auton vuokraaminen on melko edullista. Opiskelijat saavat paljon opiskelija-alennuksia, useimmat museot ja kulttuurinähtävyydet ovat ilmaisia ja esim. lauttamatkat -50%. Pidä aina opiskelijakorttisi mukana! Kreikkaan ja myös Ateenaan lähtiessä vapaa-ajastaan saa paljon irti, koska opiskelujutut eivät juurikaan työllistä koulun ulkopuolella. Tärkeintä on reipas, avoin ja joustava asenne.

Vaihto-opiskelupaikkasi hyvät puolet:

Ateena on mahtava paikka olla vaihdossa niin ilmaston kuin erilaisuutensa puolesta. Suurkaupunki elää koko ajan eikä siellä tule aika pitkäksi. Kreikan luonto on kaunis ja siitä pääsee helposti nauttimaan saarilla. Muut vaihtarit olivat todella mukavia ja alun tuutorointi auttoi alkuun. Kannattaa osallistua kreikan kielen kurssille, sielläkin tutustuu toisiin vaihtareihin hyvin, ja kreikan kieli on mielenkiintoista. Jos et halua kokea sitä liian samanlaista eurooppalaista yhteiskuntaa, kannattaa mennä Ateenaan! Ateena on lähellä Aasiaa ja Afrikkaa ja siellä on Välimeren kulttuuri, joka on hyvin erilainen kuin suomalainen.

Kreikkalainen ruoka on taivaallista, ulkona syöminen melko edullista ja ihmiset hauskoja ja rentoja, ja tykkäävät tutustua ulkomaalaisiin. Ateenassa on yleensä toimiva joukkoliikenne, etenkin metro on erittäin hyvä. Vaikka kreikkalaisten aakkosten opettelu on melko pakollista, on hyvä, että suuntakylteissä on teksti myös länsimaisin aakkosin. Muutenkin Ateenassa puhutaan hyvin englantia yleisesti ottaen.

Jos ei halua lähteä vaihtoon rehkimään kovasti opiskelun kanssa, vaan viettää mielellään aikaa rannalla ruskettumassa ja aikaa kavereiden kanssa, Kreikka on hyvä valinta. ;) Vaatimustaso koululla ei ole siis kovin korkea. Kaikki on koululla ilmaista, ruoka ja materiaalit. Koko kevät Ateenassa on ihanaa aikaa sään puolesta, 20 asteen lämpöä kestää 3 kk jo ennen kesäkuuta.. Saatat ihmetyttää toisia t-paidallasi keväällä, mutta nauti lämmöstä ja auringosta, jota et Suomessa kokisi. :) Jos asennoituu oikein Kreikkaan menoonsa, niin saa nauttia upeasta ilmastosta, hyvästä ruuasta ja ihanista ihmisistä..

Vaihto-opiskelupaikkasi huonot puolet:

Koulu itsessään on rakennuksena surkeassa kunnossa suomalaiseen tasoon verrattuna, mutta siihen tottuu. Koulussa poltetaan kaikkialla (kuten Kreikassa yleensä), mm. koulun käytävillä ja joskus luokissakin - kaikkialla leijailee sankka tupakansavu. En suosittelisi astmaatikolle tupakansavun takia!

Kurssien ja opetuksen taso vaihtelee, mutta pääasiassa se on matalampi kuin Suomessa. Siksi kannattaa mennä tähän kouluun vaihtoon opintojensa alkupuolella, muuten saatat pettyä. Toisaalta opintoihinsa saa lisättyä intensiivisyyttä jos esim. osallistuu useammille kursseille ja vaatii itse itseltään paljon. Opettajien kielitaito vaihtelee, jotkut puhuvat hyvää englantia ja jotkut eivät lainkaan.

Kreikkalainen yhteiskunta ei toimi ja lakkoiluun (liikenne, koulut, yms.) kannattaa varautua. Joinakin päivinä on lakko eikä siitä välttämättä kukaan ilmoita sinulle. Joskus saatat joutua kävelemään keskustasta asunnollesi tai ottamaan taksin. Kannattaa pysyä kaukana mielenosoituksista, koska saatat saada muuten osasi mellakkapoliisien kyynelkaasusta. Ateenassa asuinkustannukset ovat melko korkeita ja ruokakaupoissa on kalliit hinnat, huono valikoima ja ne ovat pieniä - kannattaa käydä halvemmissa marketeissa (Lidl, Carrefour/Marinopoulous) mikäli on hintatietoinen.

Koululla ei ole toimivaa systeemiä eikä kukaan tiedä mistään mitään. Se kasvattaa kärsivällisyyttäsi, mutta varmasti myös menetät usein hermosi kaiken hankaluuteen. Jätä tiukkapipoasenne Suomeen, sillä et tee Kreikassa mitään, vaan tarvitset paljon kärsivällisyyttä, huumorintajua, joustavuutta ja kykyä katsoa asioita sormien läpi. Eräs Kreikassa vaihdossa ollut tyttö sanoi minulle neuvoksi ennen Kreikkaan lähtöäni: "Varaudu sitten kaikkeen leväperäisyyteen mitä vain osaat ikinä kuvitella." Opetustyyli on hyvin autoritäärinen ja vanhanaikainen. Opettajia täytyy kunnioittaa. Kursseista ei aina saa paljon irti, mutta toisaalta joillakin kursseilla opetetaan ihan erilaisia asioita kuin Suomessa. Esim. fabric design oli kiva kurssi, niitä kannattaa ottaa. Kyseisillä kursseilla pääsee käyttämään omaa luovuuttaan. Jos olet kuvataideopiskelija, ei kannata valita koulun maalaus- ja piirustuskursseja, niiden opetusmetodit ovat 1800-luvulta ja osa opettajista todella ärsyttäviä. Sen sijaan valokuvaus ja fabric design ovat kiinnostavia, samoin illustration ja graphic design. Niissä voit jopa oppia jotain. ;)

Tässähän tuli ihan ikävä Kreikkaa! :) Ihana maa! <3>

P.S: Blogini kategorioista mm. Kreikka, vaihto ja Ateena sisältävät paljon arkielämän kokemuksia Kreikasta.

Kesä!

2010-05-14T21:50:00.003+03:00

Torstaina kesä tuli tännekin pohjoisempaan Suomeen. Mittari näytti huiman tuntuiset +14 astetta, kun lähdimme ajamaan kohti anoppilaa, mutta matkalla lukema kohosi vielä 20:een asteeseen asti. Tänään onkin sitten ollut 25 astetta. Piti ihan kaivaa shortstit ja hihattomat naftaliinista!

Sitä ei ikinä muista pitkän talven jälkeen, miten tukalaa helle toisaalta on, mutta on tämä kyllä piristävää, kun aurinko on paistanut ihan huolella. :)

Nautitaan kesästä! (Niin kauan kuin tätä kestää :D)

Kirjahyllyni

2010-05-07T16:15:00.006+03:00

Tyttö ja helmikorvakoru - tuo katse on vangitseva.

Chagallin värit <3>

Tässä alkuviikolla oli kirjan ja ruusun päivä. Se sattui myös olemaan opintotuki- ja tilipäivä, joten innostuin käymään Suomalaisessa kirjakaupassa tutkimassa valikoimia. Sieltä löytyikin täydennystä pieneen taidekirjakokoelmaani. Vermeer, Chagall ja tyylisuuntana art nouveau ovat minulle kaikki niminä tai käsitteinä tuttuja ja olen aina ollut kiinnostunut oppimaan niistä enemmän, mutta en ole aiemmin tutustunut niihin kovin tarkasti. Niinpä nämä ovatkin sopivia lisäyksiä ammatilliseen kirjastooni, jota hiljalleen kartutan. Opukset Vermeeristä ja Chagallista kustansivat molemmat 9,95 € ja Art nouveau-teos 14,95 €.

Minulla oli muuten tässä keväällä joskus muuton jälkeen ylimääräistä aikaa ja niinpä päätin järjestää kirjahyllyni väreittäin, kuten olin nähnyt eräässä sisustuslehden esittelemässä talossa tehdyn. Pidän lopputuloksesta, vaikka kirjani ovatkin aika sekalaista sakkia eikä aina pystynyt laittamaan ihan samanlaisia sävyjä vierekkäin. :)

Ei lienee sattumaa, että keltaiset ja oranssit kirjat liittyvät usein
jotenkin jaksamiseen ja elämäniloon..

Vanhat ja rispaantuneet kirjat ovat minusta vastustamattomia.
Nuo norsut ostin kiinalaiselta torikauppiaalta Lontoossa.

Valkoiset, mustat ja violetit kirjat jätin kuvaamatta. ;)

Miltä teidän kirjahyllyt näyttävät?

Hyviä fiiliksiä

2010-05-04T14:58:00.008+03:00

Tänään on ollut tosi hyvä päivä. Heräsin aamulla melko pirteänä ja olin ajoissa harjoittelukoululla tunninpitoa varten (en ole kyllä myöhästellyt siitä aiemminkaan, don't get me wrong :)). Mulla oli aamulla pieni opetusryhmä ysiluokkalaisia vapaaehtoisesti kuvista opiskelevia nuoria, ja hämmästelen joka kerta heitä opettaessani, miten fiksuja, tekemiseensä paneutuvia ja mukavia nuoria he ovat!

Kaikki tekevät työnsä huolella ja intensiivisesti, ja vaikka sallisin toki kavereiden kanssa juttelun työtä tehdessä, he keskittyvät omiin töihinsä. Kun heidän kanssaan keskustelee, he ovat tosi kypsän tuntuisia. Vau. Ero esim. seiska- ja ysiluokan välillä on henkisessä kehityksessä selkeästi yllättävän iso. Ysiluokkalaiset asennoituvat kouluun jo enemmän opiskeluna.

Ja tuloksetkin ovat olleet ihan mahtavia. Oli niin hienoa tänään, kun kaikki alkoivat saada töitään valmiiksi ja lopputulokset, upeat akvarelli- tai akryylimuotokuvat (osalla omakuvat) ovat ihastuttaneet muitakin kuin minua. Paljon en pistä omalle kontolleni hienojen lopputulosten osalta, koska se on kerta kaikkiaan taitava ja helppo ryhmä muutenkin (kiitos hyvän kasvatuksen), mutta toki pientä ylpeyttä tunnen heistä ja heidän saavutuksistaan.

Se on hieno tunne.

On minulla toki haasteellisempiakin opetuskokemuksia ehtinyt olla tässä harjoittelun aikana, mutta pääasiassa kaikki on sujunut mukavan jouhevasti. Olen tehnyt pieniä virheitä toki, mutten mitään mikä romahduttaisi maailman tai pilaisi tunnin täysin. Aina on tietenkin parannettavaa. Esimerkiksi mun pitäisi kiinnittää enemmän huomiota (toisen ryhmän kanssa tosin) työrauhaan ja siihen etteivät desibelit nouse liian korkealle (ei minun äänenkäyttöni vaan oppilaiden mekastuksen takia), ja olisi hyvä myös muistaa kysellä oppilailta paljon heidän omia mielipiteitään. Mutta kyllä minä mielestäni olen varsin hyvin pystynyt astumaan suuriin opettajan saappaisiin. :)

Tänään oli ensimmäinen keväinen päivä. Pyörällä koululta paljain päin ajaessani kuulin lammen suunnalta kuovin äänen. Kevät!

Muutenkin olen pari viime päivää jaksanut tosi hyvin aiempaan verrattuna viikonlopun jälkeisiä fiiliksiä. Ei ole ollut sellaista kauheaa angstia kuin joskus maanantaisin, kun kaikki on tuntunut tervanjuonnilta ja ikävä on ollut puristava. Mulla on nyt jotenkin toiveikas olo, tää ei kestä ikuisesti.

Random notes

2010-04-28T16:41:00.003+03:00

Oli pieni yllätys, kun kuulinkin yhtäkkiä, että mä oon sit myös kässänmaikan sijainen seiskaluokkalaisille. :D Oooookei... Joo, en todellakaan osaisi neuvoa esim. lapasen neulomista. :D Olin aina korkeintaan keskiverto käsitöissä, joten musta tulee epäilemättä niiden paras opettaja koskaan. Mut ei se mitään. Kuulemma oppikirjat löytyy, ja niissä on hyvin selkeät ohjeet.

Tunteja ois tiedossa n. 23/vko eli ei kovin pahalta kuulosta kyllä. Toki se on silti n. 7 kertaa enemmän kuin mulla on nyt harjoittelussa ollut. Joten kyllä se varmasti jo ihan työnteolta maistuu, sitä en epäile yhtään.

Pitäis alkaa jo alustavasti tunteja suunnittelemaan. Vähän jänskättää.

Ja ensi viikon maanantaina on tentti, jota varten mulla on kirjatkin, mutta en ole saanut aloitettua lukemista. :/ Ollut jotenkin aika kurja fiilis tänään.. huono olo ja angsti päällä. Tuntuu, että aika matelee, kun odottaa viikonloppua ja miehen tuloa. Kun vain osaisi nauttia yksin olosta, mutta en ainakaan nyt osaa. Ehkä joskus tulevaisuudessa se tuntuu kivalta vaihtelulta, mutta ei vielä.

Lähestyvä vappukaan ei herätä minussa minkäänasteista intoa. En ole varma edes olemmeko miehen kanssa yhdessä viikonloppuna, enkä ole ostanut simaa, munkkeja tai mitään vappukivaa. Olisi oikeastaan ihan kiva mennä käymään kotona vapuksi, mutta kun se tentti..

Parvekkeesta voisi saada kyllä aika kivan, jos jaksaisi nähdä vaivaa. Se on tosi valoisa ja näillä ilmoilla jo varsin lämminkin. Mutta ei ole mitään varmuutta siitä, olemmeko tässä enää kovin kauaa. Asiasta pitäisi kyllä saada selvyys mahdollisimman pian, koska tää kämppähän pitää irtisanoa jos muutetaan pois. En ole kyllä tästä kämpästä lopulta yhtään tykännyt, vaikka onhan tässä puolensakin. Kodilta tämä ei kuitenkaan ole ikinä tuntunut, ei minusta eikä miehestä. Ja ensi kämppään muuton yhteydessä aion luopua osasta tavarasta, nyt sitä on kerta kaikkiaan liikaa.

Jippii.

2010-04-22T16:55:00.002+03:00

Nyt se on sit varmaa. Meen sijaiseksi tasan kolmen viikon ajaksi. :) Saan siitä oman alan työkokemusta, hienoa.

Olen tosi innoissani! Opettaja, jonka sijaiseksi menen, soittelee mulle vielä tarkemmin tietoa asiasta.

Elämä tuntuu aika valoisalta. Ainoa huoli on miehen perheenjäsenen terveys.. :/ Mutta toivotaan, että kaikki kääntyy parempaan päin.

100 faktaa / merkityksetöntä asiaa minusta

2010-04-21T09:32:00.005+03:00

Tykkään herätä aamuisin ihan liian aikaisin ja sitten rentoutua surffailemalla netissä ennen kouluun tai töihin lähtöä. Tarvitsen ainakin 2 tuntia aikaa ennen kuin pitää lähteä. Osa ajasta menee suihkussa käymiseen, aamupalan syömiseen ja pukemiseen. Joskus se siis tarkoittaa hyvin aikaisia aamuja, mutta tämä tapa muotoutui minulle jo ala-asteella (tuolloin nettisurffailun sijalla oli kirjojen lukeminen, tietokoneella pelaaminen tai piirtely).
En ole vieläkään täysin tottunut kahden sormuksen pitämiseen (kihla- ja vihkisormukset) vasemmassa nimettömässäni, vaan otan ne yleensä kotona pois ja muualla ollessani usein toimettomana pyörittelen niitä.
Kotona ollessani laulan tai hyräilen ihan jatkuvasti.
Salainen paheeni on kaikki hömppä ja aivot narikkaan-viihde. Naistenlehdet, romanttiset kirjat, jne.
Ois kiva kirjoittaa murteella eikä kirja- tai yleiskielellä. Haluaisin osata oman kotiseutuni murteen.
Toinen meidän sohvista on pyhitetty puhtaiden pyykkien kasaamiseen sitä hetkeä varten, kun on aikaa viikata pyykit (tai laskuttaa, kuten minä sanon). Yllättävää kyllä, sitä hetkeä ei koskaan tule.
Mun takalisto on ihan kipeä parista ekasta pyöräilypäivästä piiitkään aikaan. :D
Tilaan rapakontakaisia Elleä ja Marie Clairea.
Pahimmat heräteostokseni ovat lehdet (naisten- ja sisustuslehdet) ja karkki.
Mulla on ollut jo monta kuukautta kirpputorille viemistä odottavat vaatteet laatikoissa makuuhuoneessa. En ole saanut aikaiseksi.
Olen saamaton.
Tunnen itseni opiskelijana melko lailla kelvottomaksi.
Mulla on taipumus ostaa liian pieniä tai isoja kenkiä.
Inhoan asuntomme olohuoneen tapetteja ja koko olematonta sisustusta. Mun ja miehen tavarat ei oikein sovi yhteen. Jos olisi rahaa, ostaisin kivempia huonekaluja (miehen kukkasohvat heivaisin kaatopaikalle) ja tilaisin jonkun remppaamaan nuo tapetit. Ne ovat kuin kuivunutta oksennusta (semmoinen nude/pastellinen oranssi, yh).
Puhun paljon ruokottomia juttuja mieheni kanssa. :D Minä olen ehkä meistä se kaksimielisempi. :D Muuten olen tosi tarkka, etten puhu rumia, enkä koskaan kiroile.
Odotan kesää.
En tiedä missä olen kesällä. Siis millä paikkakunnalla ja missä päin Suomea. Joka tapauksessa olen päättänyt olla siellä missä miehenikin on, kaipaan pientä taukoa etäsuhteilusta.
Mulla ei oo kesätöitä, enkä oo varma edes opiskelenko kesällä. Tunnen siitä hieman huonoa omatuntoa jo nyt. Kesätöitä on ollut hankala hakea, kun ei tiedä missä tulee olemaan, mutta ei se ole koko syy.
Tykkään valkosuklaasta. (KitKat White, valkoinen Toblerone ym. on luksusherkkuja!)
Ja kookoksesta. Bounty <3> Kreikassa myytiin myös kaduilla sellaisia ihania kookos-suklaatankoja, nam!
Aika usein tykkään asioista, jotka on muista liian makeita.
Syön ihan liikaa jogurttia. Se on ruokavalioni perusta.
Haluaisin karpata, mutta epäonnistun siinä lähinnä makeanhimoni vuoksi.
Olen ihminen, nainen, opiskelija, läski, taiteilijanalku, laiskimus, uskovainen, isosisko, pikkusisko, kummi, miniä ja vaimo. Muutama määritelmä. :D
Mulla on tosi kiva anoppi.
Kyllästyn helposti, ja nytkin tekisi mieli vaihtaa TAAS blogin ulkoasua.
Innostun asioista helposti ja hetken aikaa innostus on yleensä tosi isoa, sitten se saattaa lopahtaa. Ihme, että olen jaksanut bloggailla jo vuodesta 2005.
Olin lapsena sekä poikatyttö että prinsessaleikkien leikkijä.
Tykkäsin 5-6-vuotiaana vuoleskella puupalikoista leikkikännyköitä ja pyssyjä.
Osaan olla hyvin ovela ja luen tilanteita tarkkaan.
Myöhästyn ihan liian usein. (Nytkin pitää varmaan tallentaa tää ja jatkaa joskus loppuun.)
Facebookissa turha tilapäivitysfloodaus on ärsyttävää, mutta eilen mullakin oli ainakin kolme eri tilapäivitystä. Sori, ihmiset!
Olen aina luullut olevani huono esiintyjä, mutta oikeastaan olen siinä ihan hyvä ja jopa tykkään siitä.
Haluaisin olla sosiaalisempi ja parempi puolituttujen kanssa jutustelija.
En mielelläni ole isoissa ihmisjoukoissa, vaan viihdyn paljon paremmin alle kymmenen ihmisen joukoissa.
Kavereitanikin tapaan yleensä ihan vain kahdestaan. (Jatkuu...)
Yritän muistaa nykyään blogikirjoittelussa ihan eri tavalla muiden ihmisten huomioinnin, etten kirjoita muista liikaa. Ikävä kyllä se vie hieman sellaista aitoutta blogista, mutta sille ei voi mitään. :/ Silloin joskus blogin alkuaikoina olin paljon avoimempi.
Ylipäätään olen varsin avoin luonne ja voin kertoa melko vähän tuntemilleni ihmisille paljon itsestäni.
Olin 2-vuotiaana tulipalossa ja minut pelastettiin täpärästi kuolemalta.
Kun olin n. 5-vuotias, pikkuveljeni meinasi hukkua ja muistan miten hänet nostettiin purosta veden alta ylös ja kannettiin kotiin käsistä ja jaloista.
Olen perheessäni niitä harvoja, jotka eivät ole koskaan murtaneet tai katkaisseet luitaan. Olen vahvaluinen.
Sen sijaan olen kyllä mm. saanut tiilestä päähän. Se sattui, mutta silti muistan ihmetelleeni, että se ei ollutkaan ihan niin kova miltä se näytti, kun näin sen lentävän minua kohti... Taisin olla aika järkyttynyt, kun tuollaisia ehdin ajattelemaan. Olin ehkä 7, veli 5.. Riitelin pikkuveljen kanssa. Oltiin aika raisuja kakaroita.
Psykologi olisi sallinut minun aloittavan koulunkäynnin 6-vuotiaana, koska olin hänen mielestään pitkällä kehityksessä ja osasin lukeakin. Äiti kuitenkin halusi minun pysyvän vielä hetken lapsena. Olen joskus miettinyt, olisiko se muuttanut mitään, jos olisin mennyt kouluun 6-vuotiaana. Ehkä olisi.
Piirtäminen on ollut minulle aina luonteva tapa ilmaista itseäni. Olen piirtänyt aina.
Yksi varhaisimmista piirtämiseen liittyvistä mukavista muistoistani on se, kun olin piirtänyt hevosen hyppäämään esteen yli ja äiti ja isosisko laittoivat sen kehyksiin. Se oli tosi mukava tunne, vaikken oikein ymmärtänytkään, mikä siinä piirustuksessa niin ihmeellistä oli.
Meidän perheessä kaikki ovat kyllä aina osanneet piirtää, tuntuu että kenelläkään ei ole ollut siinä vaikeuksia. Kaikilla on ihan oma tyylinsä ja oma aihemaailmansa. Muut eivät vain ole harrastaneet sitä yhtä paljon kuin minä.
Kumpikaan vanhemmistani ei kuitenkaan piirrä tai maalaa koskaan. Olen ehkä kaksi kertaa nähnyt äidin tai isän piirtäneen jotain lähinnä lapsia varten.
Isovanhemmistani on kaksi kuollut. Olin kuitenkin siitä onnekas, että tunsin kaikki isovanhempani ja olin jo melkein parikymmentä, kun ukkini kuoli, ja mummoni kuoli vasta viime vuonna.
Monet ihmiset usein ihmettelevät, miten nuoria vanhempani ovat.
Itsekin lapsuuskuvia katsoessa kyllä huomaan, miten poikaselta varsinkin isäni tuolloin näytti. Sellainen siloposkinen, toiveikaskatseinen nuori mies, joka näytti muutenkin aina nuoremmalta kuin oli.
Jos saan joskus lapsia, he saattavat saada suvussamme kulkevan sydänvian, joka on ns. läppävika. Eli sydämessä on viallinen läppä. Minulla tai sisaruksillani ei kellään sitä ole, vaikka isälläni onkin. Todennäköisesti se hyppää yhden sukupolven yli. En kuitenkaan sen kummemmin pelkää tuota, koska sen kanssa pystyy elämään, kunhan pyrkii olemaan rasittamatta sydäntään liikaa.
En ole kauhean paljon kummankaan, en isäni enkä äitini näköinen.
Minulla on onneksi muutama sydänystävä.
Lapsena ajattelin, etten varmaan koskaan mene naimisiin. Minulla oli tarkat suunnitelmat, mitä teen, jos en koskaan löydä elämäni miestä. :D
Noin 10- tai 11-vuotiaana aloin haaveilla siitä, että olisin joskus taiteilija. Olin myös aika määrätietoinen tavoitteeni saavuttamisen suhteen.
Olen luonnostani melko hyvä kielissä. Varsinkin englantia osaan hyvin ja sitä kehutaan usein, jos sitä puhun.
Toivoisin silti, että olisin opiskellut enemmän kieliä ja tehnyt niiden eteen enemmän töitä, sillä minulla kyllä olisi kielikorvaa.
Haluaisin käydä Islannissa.
Ja Usassa. Se maa on varmasti paljon muutakin kuin stereotypiansa.
Australiassa olisi myös kiva käydä. Rakastan sitä aksenttia!
Jos olisin syntynyt joskus muulloin kuin 1987, olisin mielelläni syntynyt joko 1800-luvun puolenvälin jälkeen tai sitten 60-luvulla.
Olisi ollut tosi hienoa olla naistaiteilija joskus 1800-luvun lopulla tai 1900-luvun alussa. Vaikka tosi kivinen tiehän se olisi tietysti ollut. Olisi vain ollut mielenkiintoista elää Suomen taiteen kultakautta.
Olen kiinnostunut historiasta ja koulussa se oli yksi lempiaineistani.
Pidän itseäni melko fiksuna ja oppimiskykyisenä.
Minulla on hyvä muisti ja kouluaikoina siitä oli paljon etua - muistin yleensä helposti kaikki edellisen tunnin asiat ja kauemmaksikin.
On kuitenkin ärsyttävää huomata, että muisti tuntuu hiukkasen huonontuneen. Senhän sanotaankin olevan parhaimmillaan 20-vuotiaana ja alkavan sitten pikkuhiljaa huonontua.
Oikeudenmukaisuus on minulle yksi todella tärkeistä arvoista.
Taipumukseni lintsaamiseen on ärsyttävä ja säälittävä.
Jos olen vähänkin kipeänä (mikä on tosi harvinaista), niin silloin haluan ikään kuin liioitella asiaa vielä hieman ja pienikin flunssa saa oloni tosi surkeaksi. :D Olen vähän drama queen tässä asiassa.
Suurin toiveeni on, että saisimme mieheni kanssa joskus lapsia. Mielellään useamman kuin yhden. Minähän olen aina halunnut suurperheen!
Rakastan vauvoja ja varsinkin taaperoita.
Yksi asia, mikä parantaisi elämänlaatuamme paljon, olisi myös se, että mies saisi töitä täältä paikkakunnalta. Sitä toivon myös kovasti.
En ole kauhean eläinrakas, mutta koirista pidän. (Harmi vain, ettei mieheni pidä niistä.)
Myös undulaatit ovat ihan jees, meillä on joskus ollut. Niiden sirkutus oli kivan kuuloista!
Pelkään hiukan hevosia, vaikka minullakin on ollut heppatyttökauteni ja hoidin meidän hevosia joskus 11-vuotiaana koko talven. Heräsin aina aamulla seitsemältä ruokkimaan hevoset siskon kanssa.
Haluaisin olla siisti ja järjestelmällinen ihminen, mutta en todellakaan ole.
Joissakin asioissa olen silti tarkka. Esimerkiksi jotain Powerpoint-esityksen ulkoasua saatan hioa tuntikausia.
Olen esteetikko.
Unelmataloni olisi joko uusi tai vanha perinnetalo tai sitten sellainen tosi moderni talo. Mutta ehkä mieluummin se perinteinen.
Toivottavasti saadaan kymmenen vuoden sisällä rakennettua oma talo.
Taloon tulee sitten mansardikatto, jos suinkin mahdollista. Ja kaksi kerrosta.
Oma ateljeetila olisi mahtava.
Yksi eniten ihailemistani ihmisistä on äitini. Toisaalta myös yksi ärsyttävimmistä. :D
Kotona olen oppinut kunnioittamaan toisia ihmisiä.
En pidä juoruilusta.
Olen mielestäni varsin empaattinen ja saatan alkaa itkemään vaikka tuntemattoman ihmisen muistokirjoituksen takia.
Muutenkin olen kova eläytymään ja elän täysillä esim. kirjan tapahtumien mukana - itken ja nauran.
Jos suutun, räjähdän hetkeksi täysin, mutta puolen tunnin päästä en välttämättä muista koko riitaa.
Miehen kanssa me kinastellaan paljon kaikesta pienestä, mutta isoja riitoja meillä ei ole vielä ikinä ollut.
Jos en olisi niin (kuva)taiteellinen, varmaan kirjoittaisin. Runoja ja kertomuksia, ehkä ihan kirjojakin.
Pidän naurustani.
Minulla on paljon koruja, mutta pidän niistä monia ihan liian harvoin.
En ole mikään maailman paras penninvenyttäjä. :D
Näen vieläkin joskus unia siitä, kun asuin Englannissa ja olin au pairina eräässä brittiperheessä. Se oli siis vuonna 2006. :)
On huvittavaa seurata perheen lasten kasvua teini-ikään (Facebookissa, missäs muualla). He olivat silloin vielä lapsia.
Tunnen oloni kaikkein kotoisimmaksi Itä-Suomessa.
Savon murre (sydän) Yhtä aikaa niin junttia ja niin rakasta.
Minun pitäisi myydä hääpukuni. Se on edelleen kaapissa odottamassa uutta omistajaansa. :)
Hääpäivä oli elämäni ihanin päivä tähän mennessä.
Myös kihlapäivä oli kyllä parhaasta päästä. Kuin satua. :)

Tähän olikin hyvä päättää! :) Sainpas tämän lopulta tehtyä.

Yllättävä puhelinsoitto

2010-04-20T18:19:00.003+03:00

Tää viikko on mennyt hyvin. Olen pitänyt nyt 3 kuvataiteen tuntia 7- ja 9-luokkalaisille oppilaille. On ollut yllättävän kivaa! :) Oppilaat ovat olleet paljon kiltimpiä kuin odotin, tai ehkä mä en olekaan niin toivoton niiden kanssa kuin olen joskus luullut. Ylipäätään on ollut mukavaa päästä saamaan taas lähempää kosketusta koulun ja opetuksen arkeen. Olen huomannut, että omalla kohdallani harjoittelu ja positiivisen palautteen saaminen muilta (ohjaavalta opettajalta ja muilta harjoittelijoilta) on parantanut ammatillista itseluottamustani. Tai ollut rakentamassa sitä. Olen alkanut tuntea, että minähän olen ihan hyvä opettaja. :) Ja se on kiva tunne, niin monesti olen räpiköinyt tässä opiskelussa, ja miettinyt jopa että onko minusta opettajaksi ollenkaan.

Tänään tapahtui jotain tosi mukavaa muutenkin. Sain yllättävän puhelinsoiton, joka paljastui käymäni peruskoulun rehtoriksi, joka pyysi minua sijaiseksi entiselle koululleni. Pääsisin opettamaan niin yläkoululaisia, lukiolaisia kuin joitakin alakoulun luokkiakin, ja sijaisuus kestäisi muutaman viikon ajan.

Tarjous on todella houkutteleva, koska olen jo aiemmin kovasti haikaillut oman alan työkokemuksen perään. Rehtori tiesi nimeni sillä perusteella, että kerran juttelin entisen kuviksenopettajani kanssa paikallisen ruokakaupan edessä sattumalta nähtyämme (varmaan melkein vuosi sitten?), ja kerroin tulevani tarvittaessa mielelläni sijaiseksi. :) Mahtavaa, että tuota kautta saisin sitten töitä.

Ainoa mutta asiassa on se, että minulla olisi toukokuun lopussa yksi intensiivinen kurssi, jolta ei voi oikein olla poissa jos tahtoo suorituksen siitä. Niinpä minun täytyy nyt miettiä tarkkaan, voinko jättää tuon kurssin käymättä tänä vuonna (mitä en toki mielelläni tee, mulla on ihan tarpeeksi jo painolastia roikkuvista kursseista, harmi kyllä). Kuitenkin tuntuu, että tämä on sen verran hyvä tilaisuus, että se on käytettävä. Ei tuollaisia tarjouksia ihan joka päivä tule, ja parissa viikossa ehtii jo tutustua oppilaisiinkin mukavasti. Toki myös rahallinen puoli olisi tosi jees! Ja koska mieskin on viikot eri puolilla Suomea, asiaa ei pahasti muuta se, jos minä menen pariksi viikoksi muualle. Voimme sitten nähdä siellä viikonloppuisin, se on lähempänä häntäkin.

Todennäköisesti menen siis kuviksenmaikaksi muutaman viikon ajaksi kotipaikkakunnalle. Jos nyt äiti ja isä ottaa mut nurkkiinsa pyörimään siksi aikaa, heh. :)

Uusi rakkaus!

2010-04-17T16:40:00.005+03:00

Ja tässä hän on!

Tunturi Prego, punaisena (punainen, joka vivahtaa hieman pinkkiin, ikään kuin "hot pink", mutta enemmän kuitenkin punainen). 7 vaihdetta, takajarru, 28-tuumaiset renkaat. Täydellinen minulle! <3>

Käytiin miehen kanssa ensin katselemassa pyöriä kirpputorilla, missä ei ollut oikein kunnollisia ja ne huonotkin (yli 20 vuotta vanhat, vaikkakaan eivät olleet edes kunnon mummopyöriä vaan sellaisia kapearenkaisia käyräsarvisia pyöriä) maksoivat tyyliin 70 e.. Sit käytiin yhdessä pyöräliikkeessä, jossa palvelu oli melko huonoa ja tilat kauhean ahtaat ja pölyiset. Kolmas kerta toden sanoi, meitä tultiin heti palvelemaan ja löysn pian tämän oman silmäteräni. :) Saatiin myös mukava, n. 70 euron alennus ja takuukin on varsin hyvä. Jäi hyvä mieli, vaikka rahaa paloikin jonkin verran.

En ole ikinä saanut ihan upouutta, ikiomaa pyörää, vaikka sellaisesta lapsena haaveilinkin (äiti sanoi aina, kun pyysin uutta pyörää, ettei meillä ole siihen varaa, ja käytin sisarusten vanhoja väärän kokoisia ja kolhuisia pyöriä), joten olen kaksin verroin innoissani, kun sain lapsuudenhaaveeni toteutettua. :) Ja kyllä koulumatkojen rasittavuus kevenee paljon... Tätä ennenhän mulla meni 70 minuuttia päivässä kävelemiseen, nyt ehkä puolet siitä. Uudella pyörällä on varmasti myös kiva muuallakin ajella kuin pelkkää koti-yliopisto-väliä.

Me happy! :)

Barettipäinen tyttö

2010-04-13T23:37:00.003+03:00

Mun piti mennä aikaisin nukkumaan tänään, mutta eihän siitä mitään tullut, kun aloinkin piirtämään. Olen ehkä löytämässä sitä piirtämisen iloa, mikä mulla oli nuorempana. Sitä, kun käsi lyijykynästä harmaana ja nälästä tai janosta välittämättä piirtää hullun kiilto silmissä. :) Paras tunne!

Isompi versio Piirros päivässä-blogissani.

Angstipläjäys näin perjantaillekin

2010-04-09T07:06:00.003+03:00

Tällä viikolla kaikki, mikä on voinut mennä pieleen, on myös mennyt pieleen. Kaikki alkoi sillä ihanalla kännykän unohtamisella, joten en ole puhunut miehen kanssa liian moneen päivään. Sit oon yleisen masistelun lisäksi erehtynyt useammastakin päivämäärästä ja unohtanut kokouksen, lukenut liian vähän tenttiin, ja nyt tenttiin lähtiessä on aika myrskynmerkki-olo monestakin syystä ja fyysisestikin paha olo... Ei hyvin mee, enkä oikein voi uskoa pääseväni läpi tuota tenttiä. Pitää silti käydä yrittämässä. Suoraan tentin jälkeen kiiruhdan juna-asemalle ja istun ensin sellaiset 5 tuntia junassa, minkä jälkeen vielä yli 3 tuntia bussissa. (Oon menossa sukulaislapsen kastejuhlaan.)

Mua niin ärsyttää tänään kaikki, kauhee angsti päällä ja musta tuntuu että varmasti unohdan jotain tärkeää vielä kännykän lisäksi, ja sit oon keskellä ei mitään ilman puhelinta tai rahoja.

Ainoa piristys on, että illalla pääsen sentään miehen kainaloon, jos bussi ei aja kolaria tms. En ois enää yhtään yllättynyt siitä. :/

Toivottavasti muilla on ollut parempi viikko kuin mulla! Ja toivotaan, että tää viikonloppu ois kiva.

:'(

2010-04-06T13:46:00.003+03:00

Osaakin olla taas kurja olo. Lomien jälkeen paluu etäsuhteen arkeen on aina kuin isku vasten kasvoja, kun on useamman päivän saanut olla kellon ympäri sen kaikkein tärkeimmän ihmisen kanssa, ja sitten hän onkin taas poissa ja huoneet huutavat tyhjyyttään. Tuntuu siltä, että pala minusta on leikattu irti. Ei ole hyvä olla yksin. Ikävä, rintaa puristaa.

Asiaa ei ainakaan paranna se, että unohdin puhelimeni miehen autoon eli se on tän viikon toisella puolen Suomea. :( Ei pystytä edes puhelimessa puhumaan. Niin mun tapaista mokata noin. Ja tenttikin jo muutaman päivän päästä, ja olen lukenut vasta yhden tenttikirjan. Niin paljon luettavaa vielä, ja stressiä.

Angstangstangst. Niin ikävä. Jospa kavereiden näkeminen piristäisi ja veisi ajatukset muualle.. Perjantaihin on liian pitkä aika.

Perheistä ja perusasioista

2010-04-04T20:33:00.005+03:00

Istun täällä anoppilan sohvalla ja surffailen netissä samalla, kun kuulen miehen äidin leipomisen aiheuttamia ja miehen veljessarjan juttelua. Olen onnekas, kun minulla on näin hyvä tuuri miehen perheen suhteen - tosi kivaa sakkia koko joukko. Mukavan tavallisia ja oikeastaan kyllä tavallista mukavampia. :) Onnekkuuteni tajuan etenkin kun tiedän, etteivät mukavat appivanhemmat ole mikään itsestäänselvyys. Jotkut yrittävät liikaa hallita ja sanella aikuistenkin lastensa elämää ja elää lastensa kautta, mikä on lapsen kannalta väärin, koska hänet asetetaan tilanteeseen, jossa hänen täytyy valita rakkautensa ja myös hänelle rakkaiden perheenjäsentensä välillä - epäreilua. Minun vanhempani antavat minun elää omaa elämääni ja tehdä valintani itse, samoin miehen vanhemmat. Kaipa vanhemmille tulisi olla tärkeintä lapsensa onnellisuus eikä se, miellyttävätkö kaikki heidän ratkaisunsa heitä vanhempina. Lasten tulee antaa tehdä omat ratkaisunsa itse.

Ihailen myös anoppiani, hän on hieno ihminen. Vaatimaton, nöyrä ja ahkera. Lämmin ja epäitsekäs. Hän on aina ollut niin reilu minulle. Häntä on varmasti paljon kiittäminen myös tämän mieheni kodin lämpimästä ilmapiirissä, jossa on tilaa jokaisen olla. Hän tuntuu ottavan elämän sellaisena kuin se on, turhia saivartelematta. Se on arvokas taito.

Olemme tässä loman aikana käyneet muutamissa kyläpaikoissa, minun sisarusteni perheiden luona. Siskoni tyttäret ovat sellaisia, että sulattavat sydämeni joka kerran kun heidät näen. Tällä vierailukerralla he esim. lauloivat moneen kertaan hellyttävästi ja aivan spontaanisti: "Tämä pieni ketunpoika kaipaa ystävää..." ulkomuistista ja sävelessä pysyen, mikä on aika hieno saavutus 2- ja 4-vuotiailta. Lisäksi heillä on ihania oivalluksia jutuissaan, kuten lapsilla yleensä. Näihin kuuluvat omat nimitykset sormille - perunasormi (samalla logiikalla kuin on pottuvarvas), "ei oo nimmee" sekä rillisormi. Veljen perheessä oli myös tosi mukava käydä. Heidän vanhin lapsensa on jo kohta kouluikäinen.

Tuntuu hyvältä nähdä, miten hyvä isä isoveljeni on lapsilleen, ja miten osallistuva vanhempana. Vastuullinen hän oli jo pienenä, oli aina ahkera, reipas ja nopeaälyinen. Hän pelasti jopa mm. minun henkeni, kun olin 2-vuotias ja hän 6, enkä ole edes ainoa jonka hengen hän on lapsena pelastanut. Hänen ilmeissään ja puheäänessään näen myös paljon samaa kuin omassa isässäni silloin kun olin pieni, he ovat kovin samanoloisia. Kun olin pieni, isäni oli vielä nuori (kun synnyin, isäni oli vasta 26-vuotias) ja toiveikas, loistavasilmäinen ja innostuva, uskoi vakaasti tulevaisuuteen ja nauru oli herkemmässä kuin nykyään.. Se oli monella tavalla hyvää aikaa. Me saimme hyvät eväät tulevaisuuteen lapsuudestamme, ja meistä on tullut kunnon ihmisiä, erilaisia ja kuitenkin monet samat asiat kokeneita.

Perheet ovat tärkeitä. Jokainen niiden jäsen on elintärkeä osa niitä, tärkeämpi kuin arvaisi.

Toissapäivänä maalasimme lasten kanssa tyhjennettyjä kananmunia vesiväreillä. Minä tein raidallisen, naaman jonka ristin Marja-Leenaksi sekä koristelin mieheni nopeasti maalaaman munan kukkasilla. Tarvitseeko sanoakaan, että kivaa oli? :) Lasten tekemistä munista tuli myös hienoja. Yksi oli kuin marmoroitu. Pääsiäismunien maalaaminen on hyvä perinne. Perinteistä puheen ollen, tänä aamuna siellä kotona on etsitty jännittyneenä pääsiäismunia, jotka äiti on piilottanut varhain aamulla. Muistan sen jännittyneen odotuksen, kun odotin jo aamuyöstä, että saisin mennä etsimään omani. Parasta siinä ei ollut niinkään itse pääsiäismuna vaan se, miten kivaa oli etsiä. Pointsit äidille hyvistä piilopaikoista. Mieleen ovat jääneet ainakin lampunvarjostimeen piilotettu muna ja taulun taakse laitetut..

Olenpas kovin sentimentaalisella tuulella, mutta on vain sellainen lämpimän kiitollinen ja positiivinen olo.

Ai niin. Käytiin miehen kanssa pääsiäisloman monen vapaapäivän kunniaksi heidän perheensä mökillä. Lämpömittari näytti plus viittä, kun kahlasimme vesisateessa metrisen hangen yli mökkiin ja pistimme saunan lämpiämään (mitä edelsi polun tamppaaminen saunalle, lumen kauhominen sangolla saunan oven edestä, puiden haku halkovajasta ja sinne polun tekeminen, lumen sulattaminen jne.). Aluksi olosuhteet tuntuivat hieman haasteellisilta, mutta viimeistään saunan jälkeen olo oli mahtava, kun tallustin tekemäämme lumipolkua pitkin pyyhe harteilla kalsareissa mökkiin. Väkisinkin tuli hymy suupieliin, oli niin rento ja hyvä olo. Askeettisuudessa on jotain puhdistavaa. Se tekee ihmeen hyvää. No, yöllä mökissä oli kuitenkin yli 20 astetta lämmintä, joten palella ei tarvinnut ja unet olivat makeat.

Kesällä tulee varmasti käytyä tuolla mökillä taas. Toivottavasti ehditään myös vanhempieni mökille vieläkin askeettisempiin olosuhteisiin, eristyksiin saareen.

Opiskelujuttuja

2010-03-30T10:56:00.006+03:00

Antti Pussinen ja Martta-Kaisa Virta: Lääkekaupunki - Medicine City, 2009.
Teoksen materiaalina on käytetty tyhjiä lääkeliuskoja. Klikkaamalla isommaksi.
Tää ois hienoa nähdä livenä.

Heräsin tänä aamuna puoli kahdeksalta, vaikka piti herätä puoli seitsemältä. Kännykän kello oli unohtunut siirtää. Panikoin, koska en ollut varma ehdinkö kirjoittaa tuntisuunnitelmat valmiiksi ennen yliopistolle lähtöä (koulua klo 13:15 ja olen hidas kirjoittaja, etenkin jos inspiraatiota ei oikein ole). Mutta ihan helposti se kuitenkin sujui ja nyt on tosi hyvä fiilis. :) Meidän piti ryhmässä tai parityönä suunnitella lukion kurssisuunnitelma, tuntisuunnitelmineen kaikkineen. Ne ovat yllättävän työläitä tehdä. Meille lankesi arvalla nykytaiteen työpaja-kurssi. Aluksi ajattelin, että äh, en tykkää tästä aiheesta, mutta mielipide muuttui pian innostuneen parin ansiosta ja kun itsekin löysin kiinnostavia nykytaiteen teoksia.

Olen nyt sitten suunnitellut tehtävänannoksi mm. installaation tekemisen sekä maalaustehtävän. :) Sain äsken tuntisuunnitelmat valmiiksi ja nyt voi hetken hengähtää ennen kouluun lähtöä. Huomenna meidän pitää esitellä ryhmätyö koko ryhmälle, aikaa on tunti. Olemme valmistautuneet melko hyvin, joten ei siinä pitäisi sen kummempaa olla.

Kivaa tuntea kerrankin olonsa aikaansaavaksi ja ahkeraksi.

Lasten lihavuuskampanjoista

2010-03-29T20:35:00.004+03:00

“My name is Lesley. I am 9 (almost ten) and overweight. 105 pounds!”

"Mun nimi on Lesley. Oon 9 (melkein kymmenen) ja ylipainoinen. 47 kiloa!"

Miten surullista on se, että 9-vuotias laitetaan dieetille? Ja että hän oppii, että hän ei pysty tekemään asioita, koska on lihava (vaikka pitäisi urheilusta), tai ettei kukaan pidä hänestä koska hän on lihava? Ja että kaikki nämä lapset laihduttavat, jotta heidät hyväksyttäisiin? Tärkeä, koskettava teksti, johon samaistun paljon omien lapsuuskokemuksieni takia (laihdutin ensi kerran varmaan n. 9-vuotiaana), löytyy täältä, Fatshionista-blogista. Teksti on englanninkielinen ja melko pitkä, mutta todella mielenkiintoinen. Kannattaa lukea!

Steiner-koulu ja auringonpaiste

2010-03-27T10:35:00.007+02:00

Lähdetään kohta Kemin lumilinnaa kohti. Aurinko paistaa verhojen läpi tosi lämpimästi. Pakkastakin on jotain puoli astetta vain. Jes. :)

Käytiin eilen vierailemassa Rudolf Steiner-koululla. Steinerkouluthan noudattavat saksalaisen 1910-luvun alussa koulunsa kehittäneen Rudolf Steinerin ajatuksia. Oli mielenkiintoinen kokemus, ja koulu vaikutti tosi erilaiselta kuin tavallinen suomalainen peruskoulu, niin hyvässä kuin pahassa. Alaluokilla oppilailla ei ollut pulpetteja vaan kaikki tehtiin lattialla tai penkeillä istuen. Seinät oli kaikissa luokissa maalattu tosi kirkkailla väreillä (oranssi, punainen, vihreä ym.) ja kaikki muutkin koulun tilat olivat värikkäitä.

Millään luokka-asteella lapsilla ja nuorilla (rakennuksessa toimii luokat 1-9) ei ole oppikirjoja, vaan he tekevät itse koulukirjansa valkoisiin vihkoihin. Oppimateriaaleissa suositaan hyvin paljon luonnollisia materiaaleja kuten puuta. Muovia ei juurikaan näkynyt.

Lukujärjestyksessä oli mm. eurytmiaa (tanssi/liikuntataide) ja pääainetta, joka on kai jotain teoreettista ainetta hieman vaihdellen tjsp. Heillä on myös paljon märällä märälle-akvarellimaalausta, ja maalaukset eivät olleet kovinkaan esittäviä. Alaluokilla käytettiin tiettyjä värejä kuvataiteessa, esim. sinistä ja punaista, luokilla 7-9 käytetään enimmäkseen mustavalkoisia värejä. Koulussa ei käytetä numeroarviointia ollenkaan ennen 8. luokkaa.

Oppilaita jaotellaan erilaisiin temperamenttityyppeihin, koleeriseen, sangviiniseen, melankoliseen jne. Nämä kuitenkin vaihtelevat läpi ihmisiän. Temperamenttityypit vaikuttavat esim. siihen, miten oppilaat laitetaan istumaan luokassa. Steiner-pedagogiikassa uskotaan, että kun esim. kaksi vilkasta oppilasta laitetaan istumaan lähekkäin, he ikäänkuin vähentävät vilkkauttaan ja esim. häiritsemistä tunneilla. Mene ja tiedä, toimiiko.

Vierailu herätti paljon ajatuksia. Täytyy sanoa, että omaa lastani en Steinerkouluun laittaisi. Ehkä Steiner-päiväkotiin voisin laittaakin, siinä vaiheessa metodit ehkä toimisivat paremmin, ja on hienoa että kuvataidetta on niin paljon.

Jotenkin minua kyllä mietitytti, miten oppilaat voivat oppia kaiken peruskoulun pakollisen oppiaineksen ilman koulukirjoja. Koulua esitellyt opettaja myönsikin, ettei opetettava tietoaines ole niin laaja kuin peruskoulussa. Lisäksi esim. elokuva-, video- ja mediakulttuuri puuttuvat kokonaan ko. koulun kuviksesta. Kun lapset ja nuoret kuitenkin varmasti käyttävät nettiä ja katsovat elokuvia, olisi mielestäni tärkeää myös opettaa näiden viestimien ymmärtämistä ja mediakriittisyyttä. Muutenkin Steiner-pedagogiikka tuntuu hieman jämähtäneen sinne 1900-luvun alkuun joissakin asioissa. Minusta myös tuntuu, että jos lapsi tai nuori on ollut Steinerkoulussa ja sitten esim. perhe muuttaa ja hän joutuu tavalliseen peruskouluun, se voi olla aikamoinen shokki ja voi olla vaikea sopeutua.

Kuvataiteen osalta märällä märälle-maalauksen opetus on hyvä juttu, mutta minua jotenkin pohditutti esillä olleiden töiden samankaltaisuus. Yksilöllisyyttä ei tuntunut olevan, ja taiteellisen vapauden kanssa oli vähän niin ja näin. Kuitenkin tavallisen peruskoulun kuviksen töissä on paljonkin persoonallista otetta, ja tekniikassa saa enemmän vapautta. Toki Steinerkoulussakin tehdään piirustusta, jossa saa tehdä esittävää, mutta ainakin minua olisi ahdistanut kouluaikana se, jos olisi vain maalattu jotain auringonlaskuja märällä märälle. Voi olla, että en täysin ymmärtänyt tuota ajatusta.

Steinerkoulun periaatteissa on paljon hyvää, mutta ehkä se on liiankin oma maailmansa. Ehkä olen vain suomalaisen peruskoulun kasvatti, joka ei ymmärrä yksityisen koulun hyötyjä. ;) Toki se on hyvä asia, että Suomestakin löytyy vaihtoehtoisia pedagogioita. Jos Steinerkoulu kiinnostaa, mm. Wikipediassa kerrotaan siitä. Leikilläni heitin kavereille, että Steinerkouluun haluavat lapsensa jotkin viherpiipertäjä-feministi-kukkahattuäidit... Kiinnostaisi kyllä tietää, miksi jotkut haluavat kovasti lapsensa Steinerkouluun.

Mutta mepä lähdetään tästä ajelemaan kohti Lumilinnaa! :) Mukavaa viikonloppua muillekin!

Luomisvimma

2010-03-25T20:58:00.003+02:00

Viime aikoina en ole ollut kovin puheliaalla tuulella täällä blogissa, mutta sen sijaan mulla on menossa aikamoinen luomisvimma muutoin. Aloitin reilu kuukausi sitten piirros päivässä-blogini ja olen melkein joka päivä piirtänyt. Nyt alkaa jo tuntua, että olen "piirustusterässä" eivätkä taidot ole yhtä ruosteessa kuin alkuvuodesta. Nimittäin piirustustaito, toisin kuin usein luullaan, rapistuu käyttämättä ollessa ihan yhtä lailla kuin vaikka taitoluistelijan taidot, jos ei harjoittele jatkuvasti.

Saan ihan mielettömästi iloa ja energiaa piirtämisestä. Toivottavasti saan heijastettua sitä pian myös opintoihin, heh. :)

Piirros päivässä-blogissani on paljon uusia päivityksiä!

Jee,

2010-03-24T00:14:00.001+02:00

Mies tulee huomenna ja saadaan viettää pitkästä aikaa viikonloppukin yhdessä. Mukavaa! Minä ehdotin, että kävisimme lauantaina Kemin Lumilinnassa päiväreissulla, ja koska olemme puhuneet siellä käymisestä jo aiemmin, se sopii miehellekin toki. Lumilinnassa on ollut tänä vuonna kansallisromanttinen teema, ja se kiinnostaa minua kovasti. Lisäksi lumilinna on enää huhtikuun alkuun asti auki, eli kiire melkein tulee, jos siellä tälle vuodelle aikoo vielä käydä. :) Toivottavasti reissu toteutuu! Ikeallakin tekisi mieli piipahtaa ostamassa parisänky..

Tänä aamuna kävimme ystäväni kanssa aamu-uinnilla ja vesijuoksemassa. Kivaa liikkua aamusta, ehkä kuitenkin uiminen on ainoa liikuntamuoto, johon saan kammettua itseni niin aikaisin kuin kahdeksalta aamulla.. Opiskelutkin ovat nyt ajoittuneet lähinnä iltapäiviin ja iltoihin klo 13 ja 20 välille.

Muokkasin muuten linkkipalkkia ja lisäilin sinne kivoja blogeja suosikkilistaltani. Blogit ovat aihepiireiltään aika laidasta laitaan, päiväkirjamaisista blogeista muoti- ja sisustusblogeihin. Olisin lisännyt blogeja tuonne enemmänkin, mutta tuossa oli kai joku tietty määrä rajana. En onnistunut lisäämään enempää linkkejä.

Minireissu

2010-03-21T12:24:00.004+02:00

Kävin reilun yhden vuorokauden minireissulla Oulussa kaverini kanssa. Olimme yötä yhteisen ystävämme luona, ja oli tosi kivaa nähdä pitkästä aikaa häntä. Tapasin myös hänen poikansa, joka täyttää jo pian kaksi vuotta... :) Eli siis aika kauan oli viime näkemästä, jolloin ystäväni oli raskaana ja asui ulkomailla. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Reissu oli oikein kiva ja piristävä.

Oulu on kaupunki, jolle lämpiäminen kesti minulla tosi kauan, mutta nykyään jopa pidän Oulusta ja sen vanhoista rakennuksista. Pieni kaupunkihan sekin on, tai ainakin keskusta on tosi pieni, mutta sillä on mukavasti historiaa. Harmi kyllä, en muistanut ottaa reissusta yhtään kuvia, mikä nyt harmittaa.

Se tuli todettua, että Oulun kaupungin langaton panOulu-netti on kätevä, etenkin jos sattuu olemaan miniläppäri mukana. :) Meillä on siis ollut pari viikkoa Asuksen miniläppäri, jonka mies sai veljeltään vähän käytettynä pilkkahinnalla, koska siinä oli jonkinlaista vikaa. No, mies fiksasi koneen ja nyt se pyörii oikein hyvin, terästettynä muistitikulla, joka lisää siihen levytilaa. :) Olin aluksi hieman epäileväinen miniläppärin tarpeellisuudesta, olihan meillä jo pöytäkone sekä tavallinen läppäri, mutta mies oli oikeassa. Se tosiaan on hurjan kätevä reissussa, kun sille ei tarvitse varata omaa, painavaa salkkua vaan sen voi työntää vaikka repun yhteen taskuun pienen laturinsa kanssa. Ja sitä on kätevä käyttää myös esim. rautatieasemalla junaa odotellessa... ;)

Eilen meillä oli reilusti aikaa shoppailla Oulun kaupoissa, ja päädyimmekin sovittelemaan ihan huolella vaatteita ainakin H&M:llä ja Seppälässä. Sinänsä hassua, että molemmat kaupat sijaitsevat tässäkin kaupungissa alle kilometrin päässä kotoani, mutta eipä sen niin väliä.. Jostain syystä noihin lähimpänä oleviin ei tule kauhean usein poikettua.

Olen ihan fiiliksissä nyt, koska löysin Seppälästä kauan haaveilemani nahkatakin. :) Takkeja kun en oikein löydä normaalimitoitetuista mallistoista, niin takin, ja vielä (teko)nahkaisen, löytäminen on ollut kiven takana. Siksi käytin tämän tilaisuuden heti hyväkseni. Periaatteessa olisin halunnut ostaa biker-mallin, mutta käy tällainen pusakkamainenkin oikein hyvin.

Kuvassa tuo näyttää aika muoviselta, mutta livenä onneksi ei. :) Malli on sellainen, että sopii melko hyvin vartalolleni. Välttääkseni liian tummaa lookia yhdistän tuon värikkääseen huiviin.

Takki olisi kaikkein kaunein yhdistettäessä esim. kukalliseen, vyöllä kurottuun mekkoon... Täytyy seuraavaksi katsella sellaista, vielä tässä on aikaa ennen kunnon kevättä. Tosin miehelle kyllä lupasin, että tässä kuussa en enää mitään shoppaile. ;)

Iltaa odotellessa

2010-03-16T12:18:00.004+02:00

Viikonloppu meni esseetä kirjoitellen. Toista esseetä en saanut valmiiksi vielä, vaikka deadlinekin oli jo eilen. Olen aika vätys. :/ Mutta 6 sivua sain kirjoitettua ensimmäistä, minut tuntien sekin on jo ihan hyvin. Olisipa kirjoitusvirettä riittänyt toiseenkin esseeseen. Mutta teen sen valmiiksi sitten, kunhan on inspiraatio. (Tai välttämätön pakko!) Tuon voisi kyllä palauttaa kesäopintoinakin..

Eilen oli ensimmäinen koulupäivä, alkoi opetusharjoitteluun liittyvällä teoriakurssilla. Huoh, toisaalta mielenkiintoista ja sitten taas niin työlästä - meidän pitää mm. ryhmässä suunnitella kokonainen kurssi. Lukion opsiinkin (ops=opetussuunnitelma) päästään oikein tarkasti perehtymään. Onneksi kurssilla on paljon tuttuja naamoja ja varmaan tulee ihan mukavaa loppujen lopuksi. :) Luulen kyllä, että noiden viiden opintopisteen eteen on tehtävä niska hiessä töitä.

Ja se harjoittelukin alkaa parin viikon päästä, kääk! Opettaminen jännittää aina, kun on niin vähän kokemusta tässä vaiheessa. Mulla ei ole kovin hyvä itseluottamus siinä hommassa, mutta kyllähän se onkin vasta harjoittelua eikä tarvitse valmis ollakaan vielä. Ja omana itsenään pärjää aina parhaiten. Tärkeintä on, ettei ala vetämään mitään roolia luokan edessä, sen oppilaat kyllä vaistoavat heti.

Kävin illalla vielä toisella luennolla, joka oli hieman haukotuttava, mutta jaksoin kuitenkin loppuun asti. (Onneksi oli luonnoskirja mukana, se täyttyykin aina luennoilla piirustuksista.)

Mies tulee tänään kotiin, jes! Olen jo parina viime päivänä ikävöinytkin. Nyt odotan iltaa kuin hepo kesää, mutta ensin on käytävä vielä yhdessä kokouksessa ennen sitä. :)

Kevätkiireitä

2010-03-12T12:20:00.004+02:00

Mies lähti työkeikalle toiselle puolen Suomea, tulee todennäköisesti vasta tiistaina tai keskiviikkona. Eipä ollakaan oltu hetkeen edes viittä päivää erossa, joten tämä on hieman vierasta olla yksin täällä kodissamme. On oudon hiljaista ja autiota. Jotain olennaista puuttuu, kun parempi puolisko on poissa. Tulee melkein hieman alakuloinen olo sen takia, vaikka on mukava välillä tehdä asioita myös itsenäisesti.

Kävimme kahden yön reissun anoppilassa, missä on aina mukava käydä. Olen siitä onnekas vaimo, että minulla on erittäin mukavat anoppi ja appi, ja miehen sisarustenkin kanssa tulen hyvin toimeen. :) Eilinen meni minulla kuitenkin lähinnä sängyn pohjalla, voin erittäin huonosti ja olo oli tuskaisen epämukava. Onneksi kulta kävi välillä lohduttamassa ja kysymässä, kuinka voin. Sitä harmitti, kun ei voinut tehdä mitään parantaakseen oloani. Mukavaa, kun toinen huolehtii.

Nyt miehen poissaolon aikana minulla onneksi - tai no, niin ja näin, onko se onni kuitenkaan - on sen verran monta koulukirjaa odottamassa ja esseetä rustattavana, ettei tekemisen puute ehdi iskemään. Olen jo lukenutkin montaa eri kirjaa aiheesta Varhaiskeskiajan taide sekä Antiikin Kreikkaan liittyviä teoksiakin olen selaillut. Periaatteessa minimivaatimus esseiden suhteen on 5 sivua tekstiä päivässä, ei kai se liian kova vaatimus voi olla.. Palautuspäivä on maanantaina.

Muutenkin ensi viikko on melko kiireinen, harjoitteluun liittyvä teoriakurssi alkaa ja kaikkea.

Ulkona paistaa kirkkaasti aurinko. Enää pari kuukautta kesään!

Shopping

2010-03-04T18:26:00.007+02:00

Kävin tänään ostoksilla, koska alkoi jo tuntua epätoivoisesti siltä, että ei kehtaa käydä enää missään rumissa, vanhoissa ja pahimmassa tapauksessa vääränkokoisissa vaatteissa (pahimmat vuodelta 2005). Sieltä löytyikin kivoja juttuja.Pitkä huppari Gina Tricot
(meinasin ensin ottaa tämän vaaleanturkoosin hupparin, jossa luki
There are no rules graffitimaisesti. Päädyin sitten neutraalimpaan - ja ehkä
vähemmän teiniin mustanharmaaseen :)

Musta perustoppi H&M

Uusi lempineuletakki H&M

Musta paljettipusero H&M (ei ole päällä noin muodoton :))
Tähän ihastuin todella!

Harmi kyllä, tämä Young, Fat & Fabulous-blogin Gabin päällä upean näköinen paljettiolkainpusero ei vaan istunut mulle. :( Se korosti vääriä kohtia vartalossani, eli leveitä hartioitani. Kokeilin sekä M:ää että L:ää, mutta ei. Oli sitten pakko luovuttaa ja tyytyä tuohon toiseen paljetti-ihanuuteen. Tuossa hylkäämässäni olisi kyllä ollut tosi ihanat värit.

Sekä tuo musta pitkä koru

Ja toinen, hopeinen koru Gina Tricotista

Päätin tällä shoppailukierroksella pysyä kaukana kenkäkaupoista, enkä käynyt niissä. Ihmeen hyvin löytyi kerrankin kaikkea kivaa kahdesta kaupasta, joita suorastaan välttelen normaalisti: H&M:ltä ja Gina Tricotista. Nyt on taas parempi fiilis pukeutumisen suhteen, ja ostin aika helposti yhdisteltäviä vaatteita.

Mieli piristyi, vaikka miehen työrintamalla myrskyää...

Love is in the air...

2010-02-19T15:01:00.005+02:00

Oon miehen siskon asunnolla Oulussa ja tapan aikaa. Mies elvyttää siskonsa autoa, josta on loppunut akku. Appiukkokin tulee kohta tänne, eiköhän kaksi miestä saa yhden auton käyntiin. :)

Äsken mies meni viemään siskonsa töihin ja mä luulin, että sillä menee ainakin tunti sillä reissulla. Mutta hetki sitten se soittikin ovikelloa ja haki tuon hyytyneen auton akun ja meni hakemaan appiukkoa. Mä oon ihan hassu, mut äsken kun avasin sille oven ja se hymyili mulle siinä ovenraossa ja otti sen akun ja lähti, niin mut valtas niin voimakas rakkaudenpuuska ja mä vain hymyilin täällä typerästi. Joskus vaan tulee semmosia. On mulla niin paras mies kuin vain voi olla.

Musta on jotenkin tosi hauskaa aina katsoa, kun se tekee noita "miesten hommia", joita itse en osaa yhtään. Oon hehkuttanut tästä varmasti ennenkin. :D Mutta... Niin kuin yhdellä reissulla, kun auto tärisi koska rengas oli kauhean luminen, mies irrotti renkaan, tunkin avulla piti auton pystyssä, puhdisti lumet renkaasta ja laittoi renkaan takaisin paikoilleen. Kaikki tuosta vaan, ripeästi ja turhia miettimättä. Mä en osannut tehdä mitään, katsoin vain vierestä (kysyin tietenkin, että voinko auttaa jotenkin, mut ei se tarvinnut apua). Se on tosi kätevä käsistään ja mahtavaa niin, koska mä en ole yhtään ja noita taitoja kuitenkin tarvitaan. ;) Ja siinä onkin yksi niistä monista syistä, miksi miestäni rakastan. En edes osaisi luetella niitä kaikkia. Se on vaan niin paras ja mä rakastan sitä just tuollaisena kuin se on. <3>

(Tulipas vähän siirappinen postaus, mutta kun!)

Uusi blogi

2010-02-18T12:08:00.001+02:00

Loin hetken mielijohteesta uuden kuvisjuttuihin keskittyvän blogin Piirros päivässä. Ideana on nimen mukaisesti piirtää joka päivä jotain, ihan mitä vain.

Maalailen tässä blogin seuraavaa kuvaa. En näköjään enää kovin hyvin osaa tyytyä lyijykynään, vaan tuntuu että piirrokset kaipaavat väriä. Ainakin niistä tulee elävämpiä värien kanssa - enkä ole koskaan pitänyt itseäni piirustusjälkeäni niin ilmeikkäänä, että se itsessään aina riittäisi.

Arkea

2010-02-12T11:55:00.002+02:00

Tiskikone on päällä ja vaaleat pyykit pyörivät koneessa. Sopiva aika lähteä kaupungille, nauttimaan auringonpaisteesta ja -22 asteen "lämmöstä". Ajattelin mennä käväisemään kirpputorilla, josta olen bongannut joskus upeita huonekaluja edullisesti, sekä pankkiasioilla. Täytyy myös käydä postittamassa pari ystävänpäiväkorttia (olkoonkin, että kyseinen päivä on melko kaupallinen, se on myös hyvä syy osoittaa parhaille ystäville välittävänsä). Ne eivät tosin edes ehdi enää ajoissa perille. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Samoin jouduin toteamaan eilen, kun vasta nyt sain hoidetuksi muuttuneen sukunimeni kertomisen kokouksessa. En tosin ollut viime kokouksessa, joten siksi sitä ei ole tullut muutettua heidän tietoihinsa aiemmin. Oli myös mukavaa, kun minua ehdotettiin erääseen työryhmään, joka kuulostaa varsin mielenkiintoiselta hankkeelta.

Näyttely on ollut nyt melkein 2 viikkoa esillä, ja vieraskirjaan oli tulvinut mukavaa palautetta. Piristävää. Jospa kannustava palaute auttaisi pääsemään takaisin maalausvireeseen.

Taidan lähteä kaupungille ja soittaa kaverille, haluaisiko hän tulla seuraksi, ellei ole koulussa.

Sisustushaaveita

2010-02-03T00:15:00.007+02:00

Melkein täydellinen unelmasohvani.
Ei tuossa kaikki ole täydellistä, mutta tuohon suuntaan.

Tässä vieraani lähdettyä jo jokin aika sitten ja miestäni töistä odotellessa katselin Ikean nettisivuilta kivoja huonekaluja. Haluan - ja tosiaan myös tarvitsemme, mikä lienee olennaista mainita - parisängyn, 2 yöpöytää, miehelle uuden tietokonepöydän ja ehkä jotain muutakin pientä. Sohvia tekisi myös kovasti mieli. Unelmani on ollut jo vuodesta 2006 tummanruskeat, neliskulmaiset nahkasohvat, kun pääsin sellaisella istumaan kaverin isäntäperheen toisessa olohuoneessa Lontoossa, valkoista takkaa vastapäätä. Oi, se oli kaunis sohva, ja niin klassinen. En oikeastaan tiedä, sallitaanko meille ihan tavallisille pulliaisille sellaisten sohvien omistaminen, mutta siitä tuli minun unelmasohvani siitä hetkestä lähtien.

Sängyksi olisi kiva saada tällainen valkoinen rautasänky..

..tai klassinen valkoinen puusänky.

Yöpöydäksi tämä yksilö on vahvoilla tällä hetkellä.
Tällä hetkellähän säilytän iltalukemisia, koruja ja silmälaseja lattialla. Not good.

Tämäntyyppinen pöytävalaisin olisi todella kiva yöpöydille.
Ehkä eri värisellä varjostimella?

(Ruma kuva, huono valaistus ja ruttuinen päiväpeitto, mutta ei voi mitään.)
Ostin tällä viikolla Hemtexin alesta 3 turkoosin väristä tyynyä, joista yksi on hieman vihreämmän turkoosi ja silkkinen, kaksi muuta aavistuksen sinisempää turkoosia ja samettisia. Makuuhuone muuttui heti rauhallisemman näköiseksi, ja pystyn elämään tapettien kanssa paremmassa sovussa. Uusia verhoja olen hieman passiivisesti etsiskellyt, mutta mitään ihastusverhoja ei ole vielä tullut vastaan.

Taiteellista

2010-02-01T19:05:00.007+02:00

Nyt on kolmas taidenäyttelyni tehty, mieheni suurella avustuksella (olen maailman epäkäytännöllisin ihminen, joten hänestä oli tosi paljon apua taulujen ripustamisessa). Olo on kummallisen tyhjä, mutta siinä tyhjyydessä on tyytyväinen sävy. Aamulla kehystettyjä tauluja kehystysliikkeestä hakiessa totesin J:lle, että nyt taitaa tullakin sitten parin vuoden tauko näyttelyiden pitoon, mutta jo muutamaa tuntia myöhemmin kämppää kohti kävellessäni sain uusia ideoita.

Tuntuu, että jotain uutta on tulossa. Haluan taas miettiä, mitä haluan tehdä ja mikä kiinnostaa minua eniten tyylillisesti ja aihemaailmaltaan. Jostain kumman syystä tekisi mieli hieman "palata juurilleni" ja tehdä mustavalkoisia (tai korkeintaan hiukan värillä korostettuja) piirrostöitä. Sellaisiahan minä lapsena tein, ja haluaisin taas tavoittaa sen piirtäjän itsessäni. En tiedä, onko tämä vain ohimenevä innostus, mutta luotan lapsellisesti siihen, että täytyy uudistua aina aika ajoin ja luottaa intuitioon, vaikka jokin tapa tehdä olisikin hyväksi havaittu ja muiden arvostama. Tätä näyttelyä oli jännä tehdä, koska en enää koe eläväni tuota tekemisen kautta, jolloin suurin osa töistä on tehty.

Nyt pidän hieman taukoa ja tunnen itsestäni noloudensekaista ylpeyttäkin. Minusta tuntuu, että luovuuteni ja tekemisen vire on palaamassa pikku hiljaa taas. Pitäisiköhän varata jostain näyttelytila kahden vuoden päähän? ;) Olisipahan kannustetta taas! Ja ihan uutta minua sinne.. Ajatus kyllä houkuttelee.

On kiehtovaa, miten näyttelytilaan tauluja viedessään sitä aina hieman arastelee. Tekee mieli kuljettaa taulut niin, etteivät vastaantulijat näe niitä, vaikka on viemässä ne esille kaiken kansan nähtäväksi, julkiseen tilaan. Mutta tulee jokin kumma noloudenpuuska, ja toisaalta suojelunhalu: älkää katsoko näitä, nämä ovat minua ja näette liikaa, jos katsotte. Jo näyttelytilan seinän viereen laskiessa taulut muuttuvat minusta muiden katseiden kohteiksi ja alkavat elää omaa elämäänsä. "Onpa tutun näköisiä lapsia", eräs ohi kulkeva nainen huomauttaa ystävälleen taulut nähdessään. "Kaikki lapsethan näyttävät samalta", ystävä sanoo. Eräs nainen kysyy teenkö tilaustöitä, kai minä teen. Töiden hintojen suunnan kerron arastellen, mutta en sentäs ihan alakanttiin tule luvanneeksi. Annan yhteystietoni tilaustyön sopimista varten ja mielessäni toivon siedettävää mallikuvaa ja itselleni inspiraatiota ventovieraan ihmisen maalaamiseen. Nuori hieman tärkeilevä mies kehuu maalauksia ja vertaa vanhojen mestareiden tyyliin ja minua h ä v e t t ä ä tuo vertailu. Olen vaivaantunut siinä hiukset hikisinä vanhassa mukavuushupparissa, farkut junttimaisesti sukkiin tungettuna liian pitkien lahkeiden takia.

P.S. Osallistukaas Helsinki-Tukholma-risteilyn arvontaan Marionette-blogissa. :)

Valoa

2010-01-28T14:55:00.004+02:00

Pakko oli muuttaa blogin värit rauhallisemmiksi taas. (Tekstiväreissä on vielä syytä pienen säätämiseen.) Anteeksi tää tuuliviiriyteni. :) Blogin tausta ja banneri ovat Itkupilliltä. Toivotaan, että tällä pärjätään nyt jonkin aikaa!

Täällä paistaa tänään kauniisti aurinko. Jopa ostoskeskuksen seinä näyttää ihan siedettävältä oranssissa tammikuun valossa. Myrsky on laantunut, mittari näytti aamulla kuitenkin -19. Kohta lähden kouluun. Täytynee kaivaa toppahousut esille ja mennä ne jalassa. Muuten reidet jäätyy vähän turhan pahoin.

Eilen oli mukava ilta. Kävin autolla (!) kaverin luona lettukesteillä keskiviikkoiltaisen aktiviteetin jälkeen. Rentoa rupattelua, kuulumisten vaihtoa, haaveiden tunnustamista.. Kivaa.

Huomenaamuna puoli kahdeksalta toisen kaverin kanssa uimaan, iltapäivällä lähdetään Itä-Suomen suuntaan vanhempieni luokse.

Ekaa kertaa salilla

2010-01-23T15:00:00.004+02:00

Eilen oli tarkoitus mennä ajoissa nukkumaan, mutta loppujen lopuksi koneella oleminen saunan jälkeen hieman venähti, ja nukahdin vasta joskus puoli kahden aikaan. Heräsin sitten kymmeneltä ja puoli kahdeltatoista sovittiin näkevämme kaverini kanssa läheisellä kuntosalilla, missä oli tänään avoimien ovien päivä.

Kuntosali on alle kaksi vuotta vanha, enkä ole oikeastaan koskaan käynyt millään salilla (ellei entisen peruskouluni hikistä 80-luvulla hankituilla laitteilla varustettua salia, jossa sai käydä ilmaiseksi, lasketa), joten olin aluksi hieman pallo hukassa avaran ja tyylikkäästi sisustetun salin aulassa. Henkilökunnalta kuitenkin kuulin mistä pukuhuone löytyy ja pääsin lämmittelemään. Varasimme kaverini kanssa vuoron kinesikseen, joka oli tehokasta, jotenkin circuit trainingia etäisesti muistuttavaa kuntoilua, jossa kierrettiin eri "pisteillä". Minua jännitti hieman ennen tuota tuntia, koska olen aika perunasäkki enkä ole käynyt salilla pariin vuoteen. Rankaltahan se tuntui ja reidet tärisivät, mutta pärjäsin silti. :)

Tuli yllättävän hyvä fiilis ja tekee mieli kyllä hankkia sellainen 10 kerran kortti, jonka hinta on opiskelijalle 45 €. Olisi tosi mukavaa alkaa harrastamaan liikuntaa muutenkin kuin arkiliikunnan muodossa. Olemme puhuneet mieheni kanssa myös pyörien hankinnasta ennen kesää.

Muutoksen tuulia

2010-01-23T00:11:00.004+02:00

Sain tänään (tai oikeastaan olisin saanut jo eilen) uuden mustan Asus X5DINseries-kaunokaiseni. Olen ollut koko päivän siitä ihan fiiliksissä. :) Ainoa hankala juttu tässä on se, että näppäimistö on aika erilainen kuin entisessä koneessani. Vaatii siis totuttelua.

Windows 7 vaikuttaa yllättävän hyvältä. Siinä on tosi kivoja teemoja ja taustoja (mulle tietenkin olennaisen tärkeä juttu ;), ja sitä on helppo käyttää heti alusta asti. Tässä tuntuu olevan yllättävän paljon myös Mac-tyyppisiä juttuja. Esimerkiksi selainikkunoista ei tule enää yksittäisiä rivejä alapalkkiin (en ole mikään tosinörtti, joten noille on varmasti joku oikea nimikin), vaan mäkkimäisesti viemällä hiiren Firefox-logon päälle eri selainikkunat näkee kätevästi thumbnaileina.

Kyllästyin vanhaan ulkoasuun ja pistin kokeiluun tällaisen valmiin templaten (minkä ansiosta sain tuon pienen Pyzam.com-mainoksenkin). Kaikki Photobucketin kautta ladatut kuvat eivät nyt näy ihan oikein, mutta minusta tämä tausta on sen verran karkkia silmille, etten jaksa hermoilla siitä.

Mitä tykkäätte?

Yllättäviä menoja ja hillitöntä talokuumetta

2010-01-18T22:02:00.006+02:00

Kone otti ja hajosi. Acer Aspire-halpiskannettavan helmasynti iski, eli koneesta meni virtapiiri, joka ohjaa mm. näppäimistöä, kosketushiirtä sekä usb:tä. Niinpä mitään ei pysty tekemään, kun edes usb-hiiri ei toimi. :( Jos joku omistaa Acer Aspire-koneen, kannattaa ottaa ajoissa varmuuskopiot kaikesta, koska lähipiirissäni on 3 konetta posahtanut samasta syystä. Yhteen suli reikäkin näppäimistön sivuun.

Kannettavani oli kuitenkin hyvällä pidolla, ja nyt hieman harmittaa. Onneksi ehdin käyttää tätä konetta keväästä 2007 lähtien, eikä se edes mainittavasti temppuillut sinä aikana. Nykytekniikka kestää vain 3-4 vuotta, niin se taitaa olla.. Nyt pitäisi ostaa uusi kone. Mies onkin jo katsellut mulle sopivaa, sellaista jossa olisi riittävästi tehoa ja toisaalta riittävän edullinen hinta. Suosituksia otetaan vastaan, mutta Applen konetta en halua! Olivatpa sitten virusvarmoja tai mitä vain. Mulla on tarpeeksi (huonoja) kokemuksia koululta niistä. Ja olen vain lapsesta asti PC:hen tottunut.

Viime aikoina olen uurastanut lähinnä lyhyen dokkaripätkän eteen, jota teimme parini kanssa erästä kurssia varten. Onneksi se saatiin perjantaina valmiiksi. Viikonloppuna kävimme miehen kanssa anoppilassa vierailulla, oleilimme siellä rennosti ja haimme sieltä muun muassa häälahjamme. Nyt tuntuu hassulta, kun on niin valtavasti mm. astioita. Ja oli meillä niitä ennestäänkin jo melko paljon! Eivät meinaa keittiön kaapit riittää. Saimme kyllä todella ihania lahjoja. Vielä olisi Pentikin 50 euron lahjakortti käyttämättä.. Olen varannut sen huonon päivän piristykseksi. :)

Minua vaivaavat monenlaiset kuumeet.. Yksi niistä on asuntokuume. Haluaisin, niin haluaisin oman talon, jota pääsisin sisustamaan! Voi vain olla, että meidän kannattaa malttaa mielemme ja asua tässä (miehen mielestä liiankin) keskustassa sijaitsevassa kaksiossamme niin kauan kuin mahdollista. Mieheni ei oikein viihdy kaupungissa eikä varsinkaan kaupungin keskustassa ja haluaisi siksi edes muutaman kilometrin päähän liikekeskustasta, mutta onhan tässä hyvätkin puolensa. Ainakin minusta on edelleen mukavaa, että sen maitopurkin voi hakea viidessä minuutissa kävelemällä tien yli. Mutta kyllä minäkin pidän enemmän rauhallisemmissa paikoissa asumisesta, eikä kerrostaloasunto oikein tunnu kodilta.

Elleivät haaveemme omasta talosta toteudu, niin täytynee vaihtaa tästä asunnosta inhoamani tapetit. Ne ovat vaalean pastelliset (pastellinoranssit!!) ja ylhäällä on rumat boordit. Yäk. So 90's. Muuten asunto on varsin hyvä pienistä epäkohdistaan huolimatta. Ja vuokranantaja näytti vihreää valoa tapettien uudistamiselle jo silloin, kun kävin ensi kertaa katsomassa tätä asuntoa. Rumien tapettien takia ei tee mieli edes kunnolla sisustaa tätä asuntoa, ja taulutkin roikkuvat seinillä miten sattuu. :/ Olen ihminen, johon ympäristö vaikuttaa paljon. On ehkä hiukan ikävä vanhan kämpän ihanaa tunnelmaa.. Muuten en vaihtaisi missään nimessä takaisin kämppiksen kanssa asumiseen (vaikka minulla ihania kämppiksiä olikin!), on oman kullan kanssa vain mukavinta! :)

Tuoreen aviovaimon onnea

2010-01-05T17:09:00.006+02:00

No niin, nyt sitä sitten ollaan onnellisesti rouvasäädyssä. Häät menivät tosi hyvin kaikesta etukäteen jännittämisestä ja stressaamisesta huolimatta. :) Vieraat ovat kehuneet häiden lämmintä ja viihtyisää tunnelmaa, ja ruoka oli tosi hyvää ja sitä riitti. Vieraat olivat myös suorastaan ylittäneet itsensä kehittämällä kaikkea tosi hauskaa ohjelmaa, joten meillä oli hääparinakin hymy herkässä. Hääpäivänä sää oli myös mitä kaunein - sanoisin, että kuin morsian ;) - kuulas, valoisa ja aurinkoinen pakkaspäivä. Oli ihanaa astua kirkosta ulos, kun ei ollut vielä edes hämärää vaan pakkastaivas punersi kauniisti auringon laskiessa ja häävieraillamme oli kaikilla tähtisädetikut käsissä.. Se on niitä elämän huippuhetkiä, jotka haluaa painaa mieleensä ja muistaa ne aina.

Toki kommelluksiakin tapahtui päivän aikana. Aamulla istuin tuolilla ja sisareni väkersi minulle kiharoita höyrykihartimella, ja samaan aikaan jouduin ompelemaan (ilman silmälaseja) sulhaseni paidasta irronneen napin. Ja valokuvaamoon unohdimme kokonaan ottaa hääkimpun ja sulhasen vieheen mukaan, mutta onneksi siskoni toi sen tuhatta ja sataa 25 km:n päähän, niin että saatiin lopuksi muutama kuva kimpunkin kanssa. Valokuvauksesta päästyämme sulhaseni päätti vielä käyttää auton pesussa, koska se oli unohtunut, ja niinpä me olimme autopesussa puoli tuntia ennen vihkimisen alkua... :D Ja tämän jälkeen ajoimme 130 km/h vihkipaikalle vajaan 30 km:n päähän, ja matkalla ohitimme papin auton. Niin meitä, niin meitä!

Vihkimisessäkin tapahtui muutama hauska juttu - mm. minä kompastelin ihan urakalla hääpukuni helmaan, ja jouduin katsomaan jalkojani kirkkoon marssiessa, vaikka urheasti yritinkin pitää katseen ylhäällä. Ja me ei muistettu yhtään mitään vihkimisen kulusta, vaan käännyttiin väärässä kohdassa seurakuntaan päin, mutta mitäs pienistä.. Naimisiin mentiin silti ja niin on hyvä! <3>

Hääviikonlopun vietimme rauhallisessa paikassa, jossa oli ihanaa olla häästressin ja humun jälkeen ihan kahdestaan, levätä huonosti nukuttujen öiden jälkeen, saunoa ja nauttia toistemme seurasta.

Olen todella onnellinen. Vieläkin suhtaudumme molemmat pienellä ihmetyksellä uuteen arkeemme. Tuntuu välillä siltä, että olen J:n luona vain käymässä ja pummaan ruokaa hänen jääkaapistaan, vaikka tämä onkin meidän ensimmäinen yhteinen koti. Hän kun ehti asua tässä kuitenkin 1,5 kk ennen minun muuttoani tänne. Kaikkeen yhteiseen ja kaiken jakamiseen (käytännön tilanteissa, esim. että ei ole enää minun ja sinun rahoja) kestää hieman aikaa totutella, samoin kuin uuteen nimeeni. Mutta se totuttelu on todella mieluista. On mukavaa, kun avioliitto oikeasti muuttaa elämää eikä tuo pelkästään uutta nimeä ja sormusta sormeen, kuten joillakin, jotka ovat asuneet jo pitkään yhdessä ennen avioitumista. (Enkä nyt tarkoita arvostella muiden ratkaisuja, tämä vain on meidän kohdalla hyvä juuri näin.)

Muuttokaaos onkin jo hieman hellittämässä, ja asunto alkaa tuntua päivä päivältä paremmin kodilta, kun tavarat löytävät paikkansa. Ostimme tänään häälahjaksi saadulla lahjakortilla meille uuden laadukkaan pyykinpesukoneen, ja mieheni aiemmin käyttämä vihreä 70-luvulta peräisin oleva mummon vanha pesukone pääsee miehen siskon käyttöön. Myös joitakin muita huonekaluja laitamme kiertoon, koska emme tee mitään esimerkiksi kahdella ruokapöydällä.

Saattaisin julkaista tässä jonkin hääjuhlasta otetun kuvan (jossa ei olisi ihmisiä), mutta odottelemme vasta hääkuviemme näkemistä, niitä kun on useammissa kameroissa eri ihmisillä.

Joulutervehdys kiireen keskeltä

2009-12-22T18:34:00.002+02:00

Rauhaisaa Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2010!

Viime aikojen herkkuja

2009-12-12T22:46:00.005+02:00

Tekemiäni valkosuklaafudgepaloja <3>
Nam!

Tänään innostuin tekemään piparkakkutalon, elämäni toisen
(aiempi olikin aika räpellys :) Mutta se tehtiinkin lasten kanssa)

Piparitalon tekoa

Melkein valmis pakkasukon mökki - enää ovi puuttuu paikoiltaan

Kokoaminen oli paljon kivempaa tällä kertaa ilman kuumaa sokeria. Päätin nimittäin käyttää osien yhteen liittämiseen sulan sokerin sijaan tomusokerikuorrutusta, ja hyvin pysyy. :) Tarvitsin tosin liittämisvaiheessa hieman miehekkeen apua, mutta muuten tuntui paljon helpommalta näin.

Edelleenkään ei ole tämän kummempaa sanottavaa, mutta kiitos teille ihanille lukijoille mukavista kommenteistanne (joihin en ole vielä saanut aikaiseksi vastata, anteeksi). Huomenna menemme eläinpuistoon mm. jääkarhuja kurkkimaan, kivaa!

Bloggaaminen tökkii

2009-12-06T14:29:00.005+02:00

Minulla on viime aikoina ollut - taas - hieman vaikeuksia blogata. Tuntuu, ettei minulla ole mitään sanottavaa, ja se mitä olisi, ei kiinnosta ketään. Olen joskus ennenkin huomannut, että kun elämässä menee pääasiassa hyvin, niin ei ole mitään kirjoitettavaa. Usein tarvitsen hieman tuskaa kirjoittaakseni. Tällä hetkellä elämäni on niin tasapainoista ja onnellista, että mitään sydänverellä kirjoitettua on turha edes yrittää kirjoittaa. Toisaalta en haluaisi kirjoittaa myöskään pelkkää liibalaabaa. Tai sitten pitäisi kokonaan vaihtaa suuntaa ja alkaa pitämään vaikka muotiblogia (mutta epäilen, että se tulisi kalliiksi!). Uuden blogin luominen voisi kyllä piristää, ja voisin tehdä sen naimisiin menoni jälkeen. Se kun on muutenkin loogisella tavalla elämänmuutos ja merkittävä ajankohta elämässäni.

Eleanin elämää-blogi on kuitenkin minulle tärkeä ja se on ollut olemassa jo keväästä 2006 lähtien. Minulla on kaikki kirjoitukset tallessa vanhasta blogistakin, ja blogi on ollut hyvä kanava purkaa ajatuksia. Siksi en täysin raski siitä luopua ainakaan vielä.

Niinpä aion pitää taukoa bloggaamisesta. En osaa sanoa, kuinka pitkään. Kirjoitan sitten, jos tuntuu siltä. Kiitos kaikille teille, jotka olette tähän asti lukeneet blogiani ja joskus kommentoineetkin.

Piparitalon vinksahtaneet seinät

2009-12-03T12:47:00.005+02:00

Olin lauantaista keskiviikkoon käymässä kotona. Mentiin J:n kanssa kotikonnuilleni lauantaina ja hän palasi tänne asuinkaupunkiimme jo sunnuntaina töiden takia, kun taas minä jäin kotiin, koska äitini oli pyytänyt minun olevan muutaman päivän lapsenvahtina. Vanhempani ovat tämän viikon EU:n järjestämässä kuntoutuksessa ja tarvitsivat hoitajan 5-vuotiaalle pikkusiskolleni. Kodinhoitajaa on vaikea saada edes tuollaisissa tapauksissa, mutta onneksi minä pystyin olemaan kotona pari päivää ja muut sisarukset ne loput päivistä.

Kotona on aina jotenkin tosi mukava ja rento olo, vaikka toisaalta mikään ei ole päällisin puolin ihan täydellisesti kohdillaan. Ehkä siksi se tuntuukin niin kodikkaalta, koska ainahan se on meillä ollut niin. On ihan normaalia, että hiiret rapistelevat nurkissa öisin ja ettei pöydästä aina jakseta pitkän työpäivän jälkeen korjata astioita ennen nukkumaan menoa, puhumattakaan siitä, että rikki menneet asiat korjattaisiin ajoissa. Se on yhtä aikaa suunnattoman ärsyttävää että tuttuutensa takia turvallista. Kun rahaakin on niin vähän, niin se sitten näkyy joka paikassa.

Vain reilun kymmenen vuotta vanha kotitaloni kaipaisi kipeästi remontoimista, ja nyt se olisikin ihan järkevää, kun nuorimmainenkin on jo sen ikäinen, ettei piirtele enää seiniin (tai lattiaan). Talo on malliltaan käytännöllinen ja toimiva - yksi parhaista puolista on iso olohuone, joka on kahden kerroksen korkuinen, mutta materiaalit ovat aikanaan kaikki tarjouskoreista haalittuja, kun oli vain pakko rakentaa uusi talo asuinkelvottoman hometalon tilalle.

Jos voisin tehdä täysremontin lapsuudenkotiimme, lattiamateriaali vaihtuisi rumasta muovimatosta laminaatiksi, mielestäni rumat - mutta lapsiperheessä käytännölliset - puolipaneelit maalattaisiin valkoisiksi tai vaaleansinisiksi. Keittiön kalusteetkin voisi vaihtaa ja pesuhuoneeseen ja vessoihin tehtäisiin kunnon remontit. Harmittaa nähdä talon tietty potentiaali, mutta sen nykyinen kunto on kurja.

Onneksi vanhempani tekivät aikoinaan hyviäkin päätöksiä talon suhteen, esimerkiksi koneellisen ilmanvaihdon ja koko alakerran lattiassa olevan vesikiertoisen lattialämmityksen, jonka ansiosta sisällä voi aina olla ilman sukkia. Miksihän minä kirjoitan kotitalostani? En tiedä, miten tämä juttu siihen eksyi..

Vaikkei mikään päällisin puolin olekaan kovin kunnossa, lapset ovat ennallaan - iloisia, reippaita, mielikuvitusrikkaita ja luovia. Yksi lainaa kirjastosta kymmenittäin askartelu- ja leivontakirjoja, suunnittelee joulukortit kuukausia etukäteen ja saa leivontakerhossa palkinnon koska on kerhon yksimielisesti parhaaksi nimeämä kerholainen, yksi hoitaa reippaasti hevosia aamuin illoin ja ratsastaa vesisateessakin, yksi - se nuorimmainen - on vasta "äitin puurokoulussa" ja pyytää minua lukemaan Miinan ja Manun avaruudessa.

Kotona yhtä aikaa mikään ei koskaan muutu - leipäpussi kuluu hetkessä ihan niin kuin lapsuudessa, kun kaikki innostuvat tekemään ruisleivän, jonka päälle vedetään reilu kerros maksamakkaraa - ja kaikki muuttuu pikku hiljaa, pinnan alla. Nyt esimerkiksi äiti aikoo aloittaa opiskelun - hyvä, äiti! - ja nuorimmainen menee sitten päiväkotiin - ensimmäisenä suuresta lapsikatraasta. Onhan nuorimmaisella jo hieman yksinäistäkin päivisin, kun muut ovat koulussa. Hän tarvitsee muiden lasten seuraa.

Kotona ollessani ehdin leikkiä varaäitiä, kuten meillä kutsutaan lapsenvahtia. Tein ruuat, tiskasin, kävin pikkusiskon kanssa kaupassa, luin hänelle satuja, ruokin hevoset yhtenä aamuna, kuuntelin lasten juttuja, autoin heitä kotitehtävissä. Yhtenä päivänä tehtiin kaupan valmiista piparitaikinasta piparkakkutalo. Se oli lasten mieleen, ja tärkeintä että lapsilla oli hauskaa, vaikkei lopputulos virheetön olekaan.

Se on vähän niinkuin meidän koti - kaikki hieman vinksallaan! ;)

En ole koskaan ennen tehnyt piparkakkutaloa, ja tuon sulan sokerin kanssa leikkiminen oli todella vaikeaa. :/ Ensi kerralla aion tehdä sen tosi paksulla tomusokerikuorrutuksella, kuten jotkut leivontabloggaajat tekevät.

Enimmäkseen hääjuttuja

2009-11-25T09:19:00.003+02:00

Tänään on siitä poikkeuksellinen päivä tälle viikolle, että minulla on jopa koulua. Muuten viikon lukkari onkin ollut tyhjää täynnä. Tuntuu hieman oudolta viime viikon kovan työskentelyn jälkeen.

Ulkona on suorastaan hengenvaarallisen liukasta! Eilen, kun kävelin asunnolleni, jouduin tulemaan yhden pienen hiekoittamattoman mäen alas jokseenkin puskia pitkin, koska tiellä ei yksinkertaisesti pystynyt kävelemään, vaan valui koko ajan alas. Yäk, mene pois tyhmä ilkeä loska ja jää. Kirpeä viiden asteen pakkanen ja 15 cm lunta otetaan avosylin vastaan koska vain!

Häärintamalla on kiireistä. Toisaalta paljon on tehty eikä suurempaa paniikkia ole, ihme kyllä. Kaikki varaukset on tehty ja asiat ovat siksi hyvällä mallilla. Pääruokalajiksi on varmistunut vasikanpaisti, joka kuulostaa tosi hyvältä.

Miehelle ostettu puku ja kaunis turkoosi solmio <3>
Se on muuten niin komistus tuo päällä, ai että.

Huntu ja vannealushame tulee postissa parin päivän sisään ja sitten pääsemme tekemään pukuuni tarvittavat pienet korjaukset tätini, joka on taitava ompelija, kanssa. Eilen tein koekattauksen siitä, miltä häissämme tulee jokseenkin näyttämään, ja tosi sievältä näytti ainakin omiin silmiini.

Häihin on huikeat 37 päivää. Ihanaa ja samaan aikaan tuntuu hieman epätodelliseltakin.

Ensi viikonlopuksi menen kotona käymään - ensimmäistä kertaa koko syksynä. Onkin jo ikävä koko perhettä ja mulle rakkaita ihmisiä, kuten kummilasta ja muutenkin sisarusten lapsia!

Koekattaus ja yksi askartelemani paikkakortti. Tuikkukuppi Ikeasta.

Puuh

2009-11-18T07:50:00.002+02:00

Onneksi on jo keskiviikko ja viikko on puolessa välissä. Intensiivikurssi ottaa jo nyt voimille, etenkin nämä aikaiset aamut. Mutta ei siellä ollenkaan niin kamalaa ole ollut kuin olisin päätellyt kurssikavereiden kertomuksista. Itse asiassa olen aika innostunutkin, ja ryhmätyöskentelymme on sujunut oikein hyvin.

Odotan viikonloppua todella paljon. Ei pelkästään siksi, että sitten saa levähtää rankan opiskeluviikon jälkeen (erään mukaan on hyvä että kerrankin joudun tekemään jotain :D), vaan myös koska suunnittelemme Ikean-reissua Haaparantaan. Minullehan Ikea-käynti on jokseenkin sama kuin joulu pikkulapselle. Olemme aina asuneet todella kaukana Ikeoista eli siellä käyminen on todella harvinaista herkkua.

Mukavaa, kun on jotain odottamista. Jouluunkin on enää reilu kuukausi aikaa... ja uuteenvuoteenkaa ei ole pitkästi enää. :)

Lähdenpä tästä yliopistolle, adios!

Kiireinen viikko

2009-11-16T07:25:00.001+02:00

Hei kaikki,

Mukava ja rentouttava viikonloppu on nyt ikävä kyllä ohi. Tämä viikko on minulle todella, todella kiireinen, koska opiskelen joka päivä yliopistolla klo 08-20. En siis ehdi varmaan bloggailemaankaan.

Toivotaan, että selviän järjissäni jokapäiväisistä 12 tunnin työpäivistä..

Matkakuume

2009-11-11T15:08:00.003+02:00

Haluaisin lomalle jonnekin Eurooppaan.

Yksi vaihtoehto olisi Islanti..

Toinen ihana vaihtoehto olisi lyhyt kaupunkiloma Keski-Euroopassa, esimerkiksi Saksan Bremenissä. <3> Sinne kun pääsee Ryanairilla, eli edullisesti, ja pidän todella paljon saksalaisista kaupungeista. Lisäksi ei haittaa sekään, että Bremenissä on Primark, tuo halpa englantilainen vaatekauppa..

Mihin sinä haluaisit matkustaa talven aikana?

Iltamietteitä angstipäivän päätteeksi

2009-11-10T00:05:00.003+02:00

Vietin viikonloppuni sulhaseni perheen luona Pohjois-Suomessa. Oli lunta, häätouhua, reissu hieman toiseen osaan Suomea, sulhasen parturointia ja mukavaa yhdessäoloa tulevan sukuni kanssa. Sunnuntaina kävimme J:n ja hänen kahden perheenjäsenensä kanssa luistelemassa heidän mökkijärvensä jäällä. Oli nollakeli ja jään päällä oli vain muutama sentti lunta. Vaikka jää olikin hieman epätasaisen möykkyistä, oli tosi kivaa päästä luistimien päälle pitkästä aikaa! Ja kun seurakin vielä oli niin mainiota, niin otimme pari kisaa jäällä ja välillä kävimme pienimuotoista lumisotaakin. Olin innoissani kuin lapsi.

Luistelemisen jälkeen kyhäsimme heidän mökkinsä pihaan nuotion ja paistoimme hiilloksella makkarat. Mainio reissu!

Samana päivänä oli ohjelmassa myös risujen ja kylttien maalaamista hopeanvärisiksi spraylla, jonka haju suorastaan tainnutti minut ja jota meni hieman myös J:n porukoiden pesuhuoneen lattiaan, ja myöhemmin myös hiljentymistä. Lähtemisessä parasta oli se, ettei tarvinnut ajatella linja-autoaikatauluja vaan lähdimme silloin kun meistä siltä tuntui.

Paluumatka oli oikeastaan mahtavan päivän huipennus, koska meillä oli aivan mahtavat keskustelut parituntisen automatkan aikana. En edes kunnolla muista, mistä puhuimme, mutta välillämme oli jotenkin todella luottavainen ja kiintymystä säteilevä ilmapiiri. Sitä on vaikea edes sanoin kuvailla. Tunsin suurta onnea siitä, että minulle on annettu noin mahtava ihminen, joka on jo paras ystäväni ja kihlattuni, ja josta tulee myös puolisoni. Ihminen, jonka kanssa voin todella olla oma itseni ja antaa hänen nähdä minusta kaikki puolet, näyttää myös haavoittuvaisuuteni pelkäämättä luottamukseni pettämistä. Vielä tänäänkin olen miettinyt eilistä ja ollut kaikesta todella kiitollinen tuonne yläkerran suuntaan.

Toisaalta arkitodellisuus on rankallakin tavalla osoittanut, että ikävä on todella kova juurikin tuollaisten loistavasti sujuneiden viikonloppujen jälkeen, ja aiheuttaa pienen angstin maanantaina. Tänään en saanut tehtyä juuri mitään ja oli pakko sopia, että odotan J:tä hänen tullessaan iltavuorosta yli puolenyön aikaan, koska pakko vain nähdä hänet, en kestä muuten. Olen hieman riippuvainen.. Onneksi angstiolo menee yleensä ohi päivässä tai parissa. Tällä viikolla masentaa kai normaalia enemmän se, että kulta tekee iltavuoroviikkoa ja mikäli minulla on koulua normaalisti päivisin, emme pysty ollenkaan näkemään toisiamme. Silloin olo on kuin inttileskellä, vaikka Luojan kiitos sitä en joudu kokemaan, koska siippa on käynyt armeijan jo vuosia sitten.

Taidetta liikkuvana kuvana

2009-11-06T09:14:00.005+02:00

Kuvia Shirin Neshatin videotaideteoksista (kuvat minun ottamiani).

Olen tässä viime päivinä pohtinut, millaisen videoteoksen haluaisin tehdä video- ja elokuvailmaisu-kurssin lopputyönä. Aluksi ajattelin, että lyhyt dokumentti tietenkin, mutta nyt minua on alkanut kiinnostaa myös videotaide. Kävin kesäkuussa Ateenan nykytaiteen museossa ja näin siellä Shirin Neshat-nimisen iranilaisen taiteilijan videotaideteoksia. Ne jäivät elämään mieleen. Minusta on mielenkiintoista, miten voimakkaita elämyksiä ja tunnekuohuja videotaideteokset voivat saada aikaan.

Nyt pitäisi vielä keksiä aihe videotaideteoksellemme. Teen työn parin kanssa.

Oletteko te lukijat nähneet hyvää videotaidetta? Mitä ajatuksia se herätti?

P.S. Se tentti meni lopulta aika hyvin. :)

Viime tipan paniikkia

2009-11-02T14:58:00.001+02:00

Mulla on pieni paniikki päällä. Isoon kanditenttiin on aikaa enää 2 päivää.

Oli pakko ottaa radikaalit keinot käyttöön. Sovittiin J:n kanssa, että annan kannettavan tietokoneeni hänen hoitoonsa seuraavan kahden päivän ajaksi. Saanpahan varmasti paremmin luettua, kun en edes pysty unohtumaan nettiin: :P

Flunssasta ja satukuvituksista

2009-10-28T08:23:00.006+02:00

Huoneeni on ollut viileä viime päivinä. Aina siinä käy niin, että kun ulkolämpötila on lähellä nollaa, lämmityssysteemi ei kunnolla toimi ja sitten saa sen nollakelin ajan hieman palella sisällä. Näin vanhassa talossa. Jouduinkin illalla jo monen aamun kipeän kurkun jälkeen kääntämään tyynyn sängyn toiseen päähän ja palelluttamaan pään sijaan mieluummin varpaani. No, silti heräsin taas kurkku kipeänä. :(

Minua ei oikeastaan enää väsytä, mutta olo on tukkoinen ja kipeä. Niistin äsken korvat tukkoon ja toisiksi viimeinen nenäliinapaketti hupenee uhkaavasti. Kuulemma kotonanikin kärsitään flunssasta, kenties sika-. Sisareni on tänään menossa lääkäriin pitkään jatkuneen taudin takia.

Tähän asti sikainfluenssa oli vain lehtien lööpeissä, nyt se hivuttautuu myös meidän todelliseen ympäristöömme ja läheistemme elimistöihin.

Omalla kohdallani tuskin on sikainfluessasta kyse, koska olen ainakin ymmärtänyt niin, että siinä nousee aina kuume, eikä minulla ole kuumetta ollut, vain 5 päivää kova nuha, yskä ja kurkkukipua, lisäksi hieman päänsärkyä. Tekisi mieli jäädä kotiin parantumaan, mutta on pakko hoitaa tärkeitä opiskeluasioita - Kelalle selittelyä opintopisteistä - ja käydä kuvitustaiteen historian luennolla, jotka aina saavat minut inspiroitumaan. Ei tuolta malta jäädä pois edes hieman sairaana!

Walter Cranen (1845-1915) Pieni Punahilkka
Kate Greenawayn kuvitusta 1800-luvulta. Greenaway oli esikuvana mm. amerikkalaiselle Sarah Kay-hahmolle.Sarah Kay

Arthur Rackhamin Peter Panin kuvitusta. Todella kaunista ja taianomaista!

Tiesittekö muuten, että Tolkienin äiti luki tälle iltasatuina Rackhamin tarinoita, ja tämä Rackhamin puuhahmo on kenties Tolkienin puu-ihmisten (en ole mikään perehtynyt fani joten oikeaa nimitystä niille hahmoille en tiedä) esikuva?

Beatrix Potterin kaneja

A. A. Milnen iki-ihanaan Nalle Puhiin tehty kuvitus, jonka on piirtänyt Ernest H. Shepard. Esikuvana Risto Reippaalle oli Milnen poika Christopher.

Taidehistoria on niin kiehtovaa, että joskus mietin, pitäisikö opiskella
sivuaineena kuvataiteen lisäksi taidehistoriaa. Taitaisi kannattaa!

Äideistä ja tyttäristä

2009-10-25T10:36:00.005+02:00

Huomasin hyvän artikkelin Iltalehdessä äiti-tytär-suhteesta, kannattaa lukea mikäli joskus on kipuillut asian kanssa vähänkään. :) Tuo on tietysti pelkkä iltapäivälehti, mutta nuo perheartikkelit ovat usein yllättävän hyviä ja asiapitoisia.

Äidin ja tyttären suhde on tosiaankin usein vaikea. Minullakin se on sitä tavallaan ollut aina. Tuntuu, että taannun edelleen kiukuttelevaksi teiniksi äidin seurassa, ja vaikka oikeasti ihailen ja arvostankin äitiäni valtavasti, sitä on vaikea sanoa hänelle suoraan. Kuitenkin viime vuosina välimme ovat hiukan parantuneet ja kiintymyksen ja rakkauden tunne on ärtymyksen tunnetta vahvempi. Äitini on monessa asiassa samanlainen kuin minä, muun muassa pohjimmiltaan hyvin herkkä ihminen. Olen hänelle monesta asiasta kiitollinen, ja kun jokin on hätänä, hän on aina ensimmäisten ihmisten joukossa, joille soittaa ja joilta pyytää apua. Kiinnostaisi kyllä lukea tuo Vainikaisen kirja Äidit ja aikuiset tyttäret - matkalla yhteisymmärrykseen. Pitää yrittää katsella sitä kirjastosta.

Toisaalta varmaan poikien ja isienkin suhde voi olla vaikea. Useinhan on niin, että tyttäret ovat isin tyttöjä ja pojat äidin poikia, ja toisen vanhemman kanssa välit ovat hieman monimutkaisemmat.

Nyt on siirrytty talviaikaankin. Hienoa, koska silloin heräsinkin tänään ihan tarpeeksi ajoissa. ;)

Niisk

2009-10-24T15:08:00.010+03:00

Muhun on näköjään iskenyt joku kauhea nuha ihan yhtäkkiä, kuin salama kirkkaalta taivaalta. Niiskutan koko ajan ja aivastelen. Mä luulin, että mulla on hyvä vastustuskyky ja silleen, ku en oo tosi pitkään aikaan ollu kipeenä. Tästä ei kyllä tiedä, vaikka olisi sitä ihteään eli H1N1:stä. Täällä on nimittäin epidemiaa liikkeellä. Toivotaan, ettei ole.

Jos mulle nousee kuume, niin sit huolestun kyllä vähän. Oiskohan jotain 4 vuotta siitä, kun oon viimeksi kuumeillut. Eli se ei ole mulle mitään normimeininkiä. Täytynee olla tarkkana! Terveyskeskukseen on onneksi lyhyt matka, jos sinne täytyy mennä. (Toisaalta: lähellä liikkuu varmaan paljon sairastuneita, kun terveyskeskus on tossa naapuritontilla. Ei se tietysti niin helposti tartu, että tuolta naapurista leijailisi tänne, mut silti.)

Kovin sairas en siis ole, lähinnä tämä on lievää päänsärkyä, jatkuvaa niiskutusta ja ajoittaista aivastelua. Pystyn onneksi vielä lukemaan tenttiin..

Sain muuten eilen mun uuden, kiiltävänmustan savukuviolla varustetun pankkikorttini. Ihana. <3> Uutena kortti on vielä kauniin naarmutonkin. Olinkin jo täysin kyllästynyt siihen, että olin pelkän käteisen varassa reilun viikon ajan. Pankkiin on matkaa n. 3 km ja mulla ainoana kulkuvälineenä tällä hetkellä apostolinkyyti... joten oli ihan jees, että kortti tuli eilen!

Näin kivoista kuvioista sain valita korttini:

Valitsin sitten tuon kolmanneksi viimeisen Savu-nimisen kuvan. Minusta se

on kivan simppeli, monet muut tuntui mulle liian sekavilta.
Tuo kasetti-kuvakin on aika hauska, tosin hiukan teini.

Millainen kuva sulla on kortissasi ja minkä valitsisit näistä?
Onko korttisi kuvalla merkitystä?

Normipäivän tunnelmia

2009-10-22T13:17:00.003+03:00

Ajattelin tänään herätä oikeasti ajoissa lukemaan tenttiin, mutta loppujen lopuksi heräsin vasta yhdeksältä ja tenttiin lukemisen aloitin suihkun ja aamupalan jälkeen yhdentoista tienoilla. Jonkin verran sain kuitenkin luettua ja aloin sisäistää paremmin sen, mitä käsite postmoderni taidekasvatus oikeasti tarkoittaa. Minulla on aina ollut melko suuret epäilykset koko kyseistä taidekasvatussuuntaa kohtaan, koska se ei jotenkin vakuuta minua edes yhtä paljon kuin modernistinen taidekasvatus. Suurin ero niissä kai on se, että siinä missä modernistinen taidekäsitys katsoi aina tulevaisuuteen ja uskoi tulevaisuuden tuovan mukanaan entistä paremman yhteiskunnan, postmoderni näkemys on realistisempi ja sijoittuu enemmänkin nykyisyyteen ja heijastelee mennyttä, eikä ole vakuuttunut siitä, että tulevaisuus tuo pelkkää hyvää tullessaan.

Siinä hieman lapsellisen yksinkertaisesti ilmaistuna pääasia lukemassani tekstissä. Tentti lähestyy vähän turhan kovaa vauhtia ja hääjärjestelyt pitävät myös ihan riittävän kiireisenä. Täytyisi revetä aika moneen suuntaan yhtä aikaa.

Täytyy tästä lähteä koul.. yliopistolle metsästämään opintopisteitä (=selvittämään vaihtoajan korvaavuuksia Kelan lähetettyä jo uhkakirjeen, eli viime tipassa ollaan kuten aina) ja tarkastamaan eräs pöytäkirja. Sitten kävelen J:n kämpille ja teen ruokaa meille kahdelle. Maanantaisesta possunlihasuikalerasiasta jäi puolet jäljelle ja tarkoitus olisi saada aikaan yhtä herkullista ruokaa kuin maanantainakin. Odotellessa ruoan valmistumista ja J:n tuloa töistä voinkin lukea tenttiin, koska mulla on siellä yksi sinne unohtunut tenttikirja.

Persoonallisuutta

2009-10-20T11:43:00.006+03:00

Tein aikani kuluksi Ilta-Sanomien sivuilta löytyneen persoonallisuustestin.

"Ilta-Sanomien Persoonallisuustesti paljastaa, millainen olet ihmisenä ja työtoverina. Testin kysymykset ja vastaukset on laatinut professori Vesa Routamaa Vaasan yliopistosta."

Tulokset

Katalysaattori (62,6%)

Kuvaus

on lämpimän innostunut muutoksensuunnittelija. Luonteeltaan hän on yksilöllinen ja idearikas. Hän seuraa usein inspiraatiota hetken mielijohteesta. Hän yrittää ymmärtää sekä innostaa muita ihmisiä.

Vahvuudet

- Oivaltava, spontaani
- Luova
- Mielikuvituksellinen
- Innokas
- Lämmin
- Puhelias
- Ihmissuhteissa vaatimaton ja aito
- Hyvä suhteiden solmija, kommunikoija
- Hallitse kokonaisuuksia

Kehittämiskohteet

- tunne ja intuitio vie mukavasti, mutta kehitä itsekuria ollaksesi totuudenmukainen itsellesi
- arvosi ovat vahvat, mutta katso silti asioita objektiivisesti
- vaikka arvosi ovat sinulle 'parhaat', myönnä myös muiden ihmisten motiivien arvo
- monessa mukava mukana olla, anna aikaa myös tavoitteiden asettamiselle
- pikkuasiat vain häiritsevät, mutta suunnittele aikataulusi niin, että voit joskus huolehtia myös yksityiskohdista

(Tunnistan tästä kyllä vahvasti itseni.)

Tyypilliset ammatit Suomessa:

Asiakaspalvelutyöntekijä
Yliopisto- tai korkeakouluopettaja
Pappi tai muu seurakunnan työntekijä
Muu toimistotyöntekijä
Osastonhoitaja tai ylihoitaja
Koulutuspäällikkö, -suunnittelija tms.
AMK- tai ammatillisen oppilaitoksen opettaja
Opettaja peruskoulussa tai lukiossa
Lentoemäntä tai purseri
Toimittaja, taiteilija tms.
Sairaanhoitaja
Myyjä tai myyntineuvottelija
Taloushallinnon asiantuntija
Maa- ja metsätaloustieteiden asiantuntija
Myynti- tai vientisihteeri

Toiseksi merkittävin piirre:

Kuvaus

on ihmissuhteiden realistinen mukailija. Hän on ystävällinen, mukava sekä tarkkaavainen ihmisten tunteiden ja tarpeiden suhteen. Hänelle on tärkeää suora käytännön kokemus.

Vahvuudet

- Avoin hauskanpitäjä, rento
- Arvostaa ihmisiä
- Osallistuva, suostuvainen
- Käytännöllinen nopea päätöksentekijä
- Verkostoituja
- Realistinen

Kolmanneksi merkittävä piirre:

Kuvaus

on idearikas ja itsenäinen auttaja. Luonteeltaan hän on mietteliäs, vähämeluinen, tiedonhaluinen, empaattinen ja usein lojaali uusille ideoille. Hän on kiinnostuneempi mahdollisuuksista kuin käytännön kysymyksistä.

Vahvuudet

- Ystävällinen
- Vaatimaton
- Hyvä kuuntelija
- Sovun rakentaja
- Hyväksyy erilaisuuden
- Työhön omistautunut
- Idealisti
- Kekseliäs

(Tässäkin tyypillisenä ammattina opettaja peruskoulussa tai lukiossa.)

Jos teit testin myös, minkä tuloksen sait ja osuiko? :)

Pikkutuntien jutustelua

2009-10-20T01:51:00.005+03:00

Unirytmini on ehkä jotenkin sekaisin, koska tämä on jo toinen yö peräjälkeen, kun valvon pikkutunneille. Olo on sellainen hassu herkkä ja tunteellinen, että ei oikein malttaisi nukkua, vaan tekee mieli miettiä asioita rauhassa ja olla yksin. On ollut koko päivän oikein hyvä olla.

Aiemmassa postauksessa kuvailemani kotikaupunki-ekskursio oli mielenkiintoinen ja joitakin ajatuksiakin herättävä. Tuli inspiroitunut olo, ajatukset saivat hyvää tekevää tuuletusta. Sen jälkeen iltapäivällä kiersin kaupungilla maha nälästä kuristen syötyäni aamulla vain jogurttikupillisen ja omenan ja löysinkin muutamia kivoja juttuja. Kävin myös ruokaostoksilla ja menin J:n kämpille tekemään ruokaa ja odottelin häntä töistä, jolloin söimme yhdessä.

Ruokakin onnistui todella hyvin, ja molemmat olivat hyvällä tuulella, minä mukavan koulupäivän ja J ensimmäisen uudessa työpaikassa ihan hyvin sujuneen työpäivän jälkeen. J:llä oli kai vielä hauskempaa kun minulla, kun jossain vaiheessa nauroi maha kippurassa lattialla.. :)

Minusta on myös aina mukava nähdä, kun hän on innostunut jostain, vaikka se olisi sitten koottava pienoismalliauto. :D Innostuneisuus on puoleensavetävää ja ihailtavaa, myös jos esimerkiksi luennoitsija on selvästi motivoitunut ja uskoo asiaansa, se kiinnostaa minuakin enemmän.

Se on varmaan sanomattakin selvää, että olen todella rakastunut. Pikkuvarpaitani myöten. Välillä suorastaan pakahdun rakkaudesta, se melkein tuntuu kipuna kurkussa ja rinnassa (rakkaudesta on lähes mahdotonta puhua ilman kliseitä, anteeksi). Miten olenkin saanut noin suuren lahjan elämääni, niin tärkeän ja minulle sopivan ihmisen. Se on mahdotonta käsittää.

Eikä sekään haittaa mitään, että loppuviikon luennot peruttiin ja minulla on nyt sittenkin hyvin aikaa lukea tenttiin, joka on ensi kuun alussa.

Julkisia tiloja ja niiden taidetta

2009-10-20T01:02:00.012+03:00

(Opiskeluun liittyvä taideaiheinen postaus, eli ei välttämättä kiinnosta kaikkia lukijoita. :)
Mutta jos kiinnostaa, kuvat saa isommiksi klikkaamalla.)

Teimme tänään julkisten tilojen taiteen kurssilla pienen Rovaniemi-ekskursion, jossa kävimme katsomassa muutamia julkisten tilojen taideteoksia. Osan olin nähnyt aiemmin, joitakin en.

Alkuun vierailimme paikassa, jonne meidän on tarkoitus suunnitella
ja toteuttaa taideteos. Kyseessä on urheiluopiston portaikko.

Sitten oli vuorossa Rovaniemen kirkko. Ehkä lempikirkkoni.

Pidän kyllä myös esimerkiksi Iisalmen vanhasta kirkosta (aka Kustaa Aadolfin kirkko) ja kotipaikkakuntani kirkosta, samoin kuin vaikkapa Tampereen tuomiokirkosta, ja keskiaikaisista kirkoista tykkään ihan hirmuisesti (siis minä pidän kirkoista yleensäkin, kuten tästä varmasti arvaa), mutta jotenkin tämä Rovaniemen kirkko... Se vain on ihana! Pohjoisuus näkyy sen taiteessa ja koristeluissa, eikä se ole liian koristeellinen, muttei liian askeettinenkaan. Monesti istuessani jossain klassisen musiikin konsertissa olen katsellut aina vain tuota upeaa alttarifreskoa. Siitä huomaa aina uusia, kiehtovia yksityiskohtia.

Olisin mielelläni mennyt naimisiinkin tässä kirkossa, mutta käytännön syistä
menemme naimisiin kotipaikkakunnallani.

Nuo upeat värit... Impressionismi. <3>
(Jeesusta muuten harvemmin kuvataan vihreänä, mutta tässä se toimii loistavasti.)

Keskellä elämän lähde ja siitä juovat kristityt.Vasemmalla puolella on hurskaita ja rehellistä työtä pelkäämättömiä ihmisiä,
rauhaa ja tyyntä iloa.....toisella puolella taiteilija on kuvannut maailman raatelevuuden ja riettauden sekä alkoholin täyttämän elämäntavan. Tällä puolella maisemakin on purevan kylmä ja villi.
Pikkulapset ovat sentään kulkemassa elämän lähteeseen päin.
Ylhäällä enkelit puhaltavat torviin. Kaverini mielestä nuo vasemmanpuoleiset
näyttävät olevan tukehtumaisillaan. ;)

Sitten käytiin Virastotalon aulassa. Hmm. Tätä teosta en ymmärtänyt ollenkaan. Toi mieleeni matkaesitteen mainoksen ja Kreikan, erityisesti Pireuksen, mutta en pystynyt tavoittamaan ollenkaan, mitä taiteilija on tällä yrittänyt tavoittaa ja kertoa. Minun kannaltani yksinkertaisesti laimea teos. Edustaakin 70-80-lukujen vaihteen tyyliä, josta en ole koskaan pitänyt ollenkaan. Se on minulle liian väritöntä, suoraviivaista ja ankeaa.

Äiti Lappi-niminen teos. Kaunis, harmoninen, lohdullinen.

Seuraava kohde oli hovioikeus.

Opettajani työ oikeustalon aulassa, akryylillä maalattu. Tykkäsin taas kerran
hänen työstään. En tiedä olisinko tykännyt ilman tuota ihanaa turkoosia ja noita valumia!

Erään hotellin respan teos. Hieman ahtaaksi käy tuon teosparan tila.. Mutta teos on sen verran näyttävä, ettei se täysin huku edes noiden mainosten ja matkamuistojen seassakaan.Viimeinen kohde, eräs aiempi kurssityö tältä meidän kurssiltamme. Nimeltään Toisia kohtaamisia.

Aiemmin samaan rakennukseen toteutettu Kohtaamisia-teos.
Näistä molemmista ihan tykkäsin. Toisen paras juju oli se, että siinä oli kolm eri tasoa, toinen vain oli lämmin ja elävän tuntuinen, joskin ehkä hiukan kömpelö kuitenkin.

Muuttoa

2009-10-18T23:20:00.008+03:00

No niin, en enää harhaanjohda lukijoitani. Olen siis 22-vuotias, toisin kuin profiilini väitti tuossa vieressä. :) Lisäksi korjasin kohdan, jossa väitin esitteleväni paljon kuvataideaiheisia juttujani. Ei pidä paikkaansa, kun ottaa huomioon, miten vähän olen viime aikoina tehnyt. Ai jai, ei pitäisi laiskistua maalarina.

Eilen J muutti tänne. Sillä ei ole mikään materialistinen elämäntapa, ja koska se on muuttanut usein, se on pitänyt tietoisestikin tavaramäärän järkevänä. Se ei siis ollut mikään iso homma.

Oon ihan hassu, mut on aina tosi kiva nähdä, miten kätevästi siltä sujuu jotkut lamppujen vaihtamiset (siis sen valaisimen kiinnitys kattoon, sokeripalojen käsittely yms. heprea), kun itse en todellakaan osaisi. Miehekkyys on aliarvostettua. Multa saa aika ihailevia katseita osaamalla tyypillisiä miesten juttuja, kuten auton korjaamista, teknisten juttujen käsittelyä ja sellaista. Tai kantamalla yksin jotain tosi raskasta puista pöytää, jota itse joutuisin jotenkin tosi hankalasti hilaamaan perässä pitkin lattiaa, kun en jaksaisi nostaa. Hih.

Olen edelleen niin rakastunut sen asunnon keittiöön. Se on lähes täydellinen vuokra-asunnoksi, joka on vielä melko järkevän hintainenkin. Kaapistotkin jokseenkin tismalleen mätsää mun keittiön pöytään, joka on väriltään pyökki.

Kävimme tänään pienoisen 1000 kilometrin reissun palauttamassa siipan vuokraaman peräkärryn ja toimme loppuja tavaroita auton kyydillä. Olipa hieman rankka päivä. Lähdimme yhdentoista kieppeillä ajamaan ja perillä olimme neljältä siellä päin, sitten olimme siellä noin puolitoista tuntia ja lähdimme takaisin. Perillä olimme ennen yhtätoista illalla. Mulle tuli lisäksi iltapäivällä hieman ennen perille S:ään pääsyä aika voimakas matkapahoinvointi, joten ennen paluumatkaa otin matkapahoinvointitabletin. Se aiheuttaa mussa aina sen, että en meinaa jaksaa pysyä ollenkaan hereillä ja olen muutenkin ihan tokkurainen. J väitti, että muistutan hieman humalaista, kun olen normaalia hitaampi reaktioissani ja jotenkin poissaoleva. Hassua, että matkapahoinvointiin myydään niin voimakkaita kolmiolla varustettuja lääkkeitä. Ilman reseptiä. :o

En oikeastaan pysty vielä edes käsittämään, että rakas on todellakin vain parin kilometrin päässä. <3>

Välimatka lyheni n. 398 km.

P.S. Kiitos kommenteista viime postaukseen. Aion ottaa lisää kuvia huoneestani, mutta en osaa vielä sanoa tarkalleen, milloin. Olisi tosi kiva saada sitä ennen uudet, vihreät verhot ikkunaan. Tätini on luvannut ommella ne. Niitä odotellessa.. :)

Unelmat vs. todellisuus

2009-10-17T13:07:00.005+03:00

Aloin tänään siivoamaan. Lähtötilanne oli tää:

Vähän parempi järjestys jo..

Pikkusiskon ekaluokalla tekemä enkeli, jonka mekon maalasin
itse valkoiseksi, se oli vaaleaa koivunväristä puuta.
Nuo rautalankasiivet on niin hellyttävät.

Nojatuoli löytö kirpputorilta, lipasto on mummoni vanha. <3>
Järjestin tuon lipaston päällisen uudelleen.
Postikortit ovat retrokortteja, jotka ostin pienestä kaupasta Ranskassa.

Matkamuistoja Pietarista ja Tallinnasta - tykkään maatuskoista!Ostin tän käsintehdyn kynttilälyhdyn Kreikasta.

Sain tuon muistitaulun porukoilta 22-vuotissynttärilahjaksi (11-v. pikkusiskon valitsema, se taitaa tietää mistä tykkään! Ostopaikka kuulemma Halpa-Halli). Naulakko on ostettu Indiskasta muutama vuosi sitten.Pikkusisko asetteli mallinukelle kylässä ollessaan Rovaniemi-kartan syliin :)Mun eka Aalto-esine, mä oon aina tykänny näistä.

Sekalainen kokoelma kynttilöitä <3>

Tää pramea peili alkaa jo vähän kyllästyttää. Peili on ostettu halpamarketista vuosia sitten (Maxi Makasiinista), muut kehykset kirpputorilta. Lehtiaiheinen maalaus mun tekemä vuonna 2005.

Päätin esitellä lempijuttuja huoneessani, nyt kun pari päivää kirjoitin sisustusunelmistani ja -ihanteistani. Ekassa kuvassa alkutilanne, muut kuvat siivouksen ja pölyjen pyyhkimisen jälkeen. ;)

Jos saan raivattua sänkyni kaikesta mahdollisesta tavarasta, esittelen sitäkin puolta kämpästä. Kirjahylly ei oo kovin esittelykelpoinen, en oo jotenkin keksinyt järkevää tapaa järjestellä sen tavaroita, koska se on vaan liian täysi.

Mitä pidät huoneestani? Haluatteko nähdä lisää?

Ulkoasuremonttia

2009-10-15T18:12:00.000+03:00

Mä en osaa tehdä tuosta bannerista oikean kokoista. :( Hankalaa. Nyt se jää tuolla lailla tosi pieneksi, vaikka kuvan oikea kuvakoko on ihan kohtalaisen kokoinen.

Osaako joku neuvoa, miten estää tuo? Tai että minkä kokoinen bannerin tulisi olla toimiakseen kunnolla?

Sisustusunelmia

2009-10-15T16:01:00.008+03:00

Kultani pääsee muuttamaan tänne samalle paikkakunnalle parin päivän päästä. Odotan sitä tietysti kovasti. Sitäkin odotan kauheasti, että pääsen itse muuttamaan siihen meidän tulevaan asuntoomme (ei omaan, mutta vuokrattuun), meidän kotiimme. Periaatteidemme vuoksi en muuta sinne kuin vasta vuodenvaihteessa, mutta se kämppä on vain niin perinpohjaisen ihana, että maltan tuskin odottaa päästä sisustamaan sitä!

Olen selaillut innoissani Ikean kuvastoa miettien, että kirjahyllyni voisi saada jatkoa toisesta samanlaisesta, mutta kaapilla varustetusta, ja niin niistä tulisi jo jokseenkin täysiverinen olohuoneen kirjahylly.

Tällainen hylly minulla jo on, ja se on ihan täynnä. Tarvitsisin toisen!
Täyteen ahdetut kirjahyllyt eivät ole välttämättä kovin kaunis näky.

Tämä saman sarjan kaapilla varustettu hylly olisi todella kätevä tuon vanhan hyllyni vierelle.
Netistä löytyi myös tällainen Leksvik-hylly, joka olisi
tosi hyvä myös nimenomaan olohuoneessa!
Nämä Leksvik-huonekalut ovat kyllä melko talonpoikaistyylisiä, mutta se ei haittaa.
Petsattu puunväri on tosi kaunis.

Olen myös miettinyt jo niinkin yksityiskohtaisia asioita asunnosta kuin huonekalujen sijoittelua ja värimaailmaa sisustuksessa. Olen hieman hurahtanut sisustamiseen ja rakastan sisustuslehtien ja -ohjelmien seuraamista. :)

Ikean sivuilta kuva, joka voisi mielellään olla vaikka minun kodistani
-tyyliltään tämä on ihastuttavan kodikas ja raikas. Koti, jossa voi oikeasti kuvitella asuvansa.

Mielestäni monet suomalaiset kodit ovat minun makuuni hieman liian tyhjiä ja kolkkoja. Joskus sisustuslehtienkin esittelemät kodit tuntuvat ammottavan tyhjyyttä ja näyttää siltä kuin sisustaminen olisi jäänyt kesken. Käytännöllisyys on toki hyvä asia, mutta joskus me suomalaiset viemme sen liian pitkälle. Moderni sisustus on minusta usein hienon näköistä, mutta ei tunnu omalta. Ehkä olen saanut ulkomailla olostani jotain vaikutteita - ihastuin esimerkiksi Englannin-isäntäperheeni kotiin, joka yhdisti todella modernin talon ja antiikkihuonekalut. Koti ei kuitenkaan ollut missään nimessä museomainen vaan he olivat yhdistäneet onnistuneella tavalla tummat puiset huonekalut ja värejä. Myös muhkeat englantilaistyyliset sohvat ja laiskanlinnat ovat ihania! Ehkä silti haluaisin sohvaksi kulmikkaan ja melko modernin version.

Pidän paljon siitä, jos sisustuksessa yhdistetään vanhaa ja uutta onnistuneella tavalla. Nehän eivät mitenkään sulje toisiaan pois. Käytän periaatetta, että mitä kuluneempi, sen kauniimpi. Vanhoissa esineissä aika näkyy kauniisti, enkä välttämättä halua hioa ja maalata uudelleen rapistunutta maalipintaa.

Tämä vaalea sisustus on kaunis. Lisäisin tähän ehkä silti jotain väriä.

Olenkin miettinyt, millaisesta sisustuksesta itse pidän ja millaisen sisustuksen haluaisin omaan kotiini. Asiahan on niin, että ihastun lähes jokaiseen sisustusjuttuun, joita lehdistä luen, aina neonvärisestä retrosisustuksesta kartanotyyliin. Kaikissa näiden sisustusjuttujen kodeissa en kuitenkaan itse haluaisi asua. Nykyisen asuntoni sisustus on kuitenkin tyyliltään melko sekalainen, koska se koostuu niin Ikea-ostoksista kuin kirpparilöydöistä. Haluaisin kuitenkin panostaa sisustukseen enemmän.

Tämä kuvan sisustus on tosi tyylikäs, ehkä jopa liiankin hienostunut ja perinteinen.
Se kaipaa minusta jotain särmää.

Minulle tärkeitä asioita sisustuksessa ovat viihtyisyys, valo ja lämpö.

Viihtyisyyttä tuodaan sisustukseen mielestäni pehmeillä materiaaleilla, harmonisuudella ja käytännöllisyydellä. Esimerkiksi sohvan täytyy paitsi olla mukava, myös näyttää siltä. Viihtyisyyden osa on huonekalujen riittävän hyvä laatu - suosin enimmäkseen puisia huonekaluja, koska ne kestävät aikaa ja kulutusta parhaiten ja niitä voi tarvittaessa hioa ja maalata myöhemmin.

Tällainen pohjoismainen sisustustyyli kyllä usein vetoaa minuun.

Valo puolestaan on ensiarvoisen tärkeä asia. Olen asunut nuorempana huoneessa, joka sijaitsi sellaisessa suunnassa, että auringonvalo lämmitti ja valaisi huonetta ikkunasta lähinnä vain myöhään illalla - katon reuna esti parhaan auringonvalon sisääntulon suurimman osan päivästä. Minulle myös kuvataideihmisenä valo on todella tärkeää työskentelyssä ja myös mielialan kannalta. Haalin itselleni melkein liikaakin erilaisia lamppuja ja valaisimia, mutta minusta ne ovat ensiarvoisen tärkeä asia sisustuksessa. Esimerkiksi lukuvalon kannattaa olla spottivalo, jonka saa kohdistettua kirjaan, ja kauniit sisustusvalot ovat asia erikseen. Kattovalokin saa toki olla kaunis, mutta sen täytyy olla myös tehokkaasti valaiseva eikä pelkästään sievä tai tyylikäs.

Osa valoa on myös se, että käytetään mieluummin hieman enemmän vaaleita kuin tummia sävyjä. Etenkin pienissä tiloissa vaaleuden tärkeys korostuu. Ihan pelkkää valkoista en silti tietenkään suosi, mutta siitä lisää myöhemmin.

Lämpö koostuu monista asioista, kuten aiemmatkin mainitsemani sisustuksen olennaisimmat ainekset. Minulle lämpö tarkoittaa pitkälti värejä, joita on käytetty ajatuksella ja maltilla. Täysin vitivalkoinen sisustus voi olla liian kliininen, mutta jos siihen lisää jotain lämmintä väriä (keväänvihreää, turkoosia, liilaa, punaista tms.), lopputulos on luultavasti paljon mukavamman näköinen. Lämpimiä sävyjä saa myös esimerkiksi petsatuilla puuhuonekaluilla tai vaikkapa tummemman sävyisellä lattiamateriaalilla. Osa lämpöä on ehkä myös tietynlainen hallittu överiksi vetäminenkin: esimerkiksi prameat kultakehykset voivat oikein yhdistettyinä olla todella hieno yksityiskohta.

Aivan ihastuttava sisustuskuva, jonka löysin netistä - tällaisesta pidän valtavasti! Hyvin yhdistettynä erilaisia tyylejä, moderniakin, valkoista, graafisuutta, designia ja kotikutoisuutta, värejä ja tummaa puuta. Napakymppi!

Tässäpä jotain iltapäivän kuluksi kirjoittamiani ajatuksia sisustuksesta. :)
Millaisesta sisustuksesta sinä pidät ja miten itse sisustat?

P.S. Täällä on aikamoinen ulkoasuremontti menossa, ja ulkoasu on vielä keskeneräinen. Älkää säikähtäkö!

Syys-talvi-kevät

2009-10-09T20:16:00.005+03:00

Onpa täällä kämpässäni kiva tunnelma juuri nyt! Siivosin tänään hiukan ja pyyhin pahimmat pölyt, ja äsken sytytin kaksi kynttilää palamaan. Olisin halunnut oikean kynttilämeren, mutta muita tarkoituksia varten varattuja kynttilöitä lukuun ottamatta en löytänyt yhtään vaivaista tuikkuakaan noiden kahden kynttilän lisäksi. Oli siis tyydyttävä noihin. Pääseehän tässäkin onneksi jo hieman tunnelmaan. Tuntee pimeiden syysilmojen viehätyksen. Radiossa soi viulumusiikki ja kynttilät palavat. Ei hassumpaa.

Ja rakaskin tulee viikonlopuksi kohta. Mennään huomenna katselemaan asuntoja. Pelkät viikonlopputapaamiset ovat pian meidän molempien iloksi historiaa, ja voimme nähdä vaikka päivittäin, vaikka yhteen muutamme perinteisesti vasta häiden jälkeen. Mukava ajatella, että voimme kohta vaikka tehdä aina ruuan yhdessä (=minä kokkaan, koska eihän J oikein osaa..) ja muutenkin viettää enemmän arkisestikin aikaa yhdessä.

Tällaiselta näytti kaksi päivää sitten n. klo 13.
Ilma oli sakeasta lumipyrystä aivan harmaa.
Tuo määrä lunta oli tullut jo parissa tunnissa.

Täällä on ollut ihan hassu sää kaksi viimeistä päivää. Ensin oli kamala lumimyrsky yhtenä päivänä. Yhden päivän aikana satoi lunta n. 10 cm. Seuraavana päivänä lumi oli yöpakkasen jäljiltä muuttunut kuivaksi edellispäivän märän nuoskalumen sijaan, ja auringon noustua ja paistaessa vielä melko lämpimästikin tuli hassu kevätfiilis. Tänään varsinkin tuntui keväältä, kun istuin huoneessani tietokoneella (kuinkas muuten) ja kuuntelin avonaisesta ikkunasta kuuluvia liikenteen ääniä ja räystäältä tippuvan veden ääntä. Tuntui kuin olisi ollut maaliskuu. Onhan tämä elämä hieman kummallista välillä.

Kreikassa on kuulemma vielä 30 astetta. Ei kyllä silti harmita yhtään olla täällä.

Mutta tuo banneri pitäisi kyllä varmaan vaihtaa. Se ei enää sovi elämääni. ;) Täytyy miettiä vuodenaikaan ja yleisfiilikseen sopivaa banneria. Tuo on kyllä yksi blogini lempibannereista kautta aikojen (onkohan niitä ollut peräti 2 kpl aiemmin..).

Tärkeää yhteisöllisyyttä

2009-10-06T15:28:00.004+03:00

Tänä aamuna, kuten monina muinakin, olisi tehnyt mieli jäädä jatkamaan unia vielä muutamalla tunnilla. Olin lapsellisen ja lyhytnäköisen kiukkuinen siitä, että jouduin lähtemään kouluun yhdeksältä, vaikka tiesinkin, että se on omaksi parhaakseni monessakin mielessä. On mielenkiintoista, miten tekemisen puute voi turhauttaa. On siis hyvä, että nyt opiskelu on taas alkanut melko normaalilla teholla. Synkkä angstimieliala kuitenkin parani jo koulumatkan aikana kirkkaassa auringonpaisteessa kulkiessani jo talvisessa maisemassa useamman veden äärellä. Oli pakko hymyillä, häikäisi niin. Lämpötila oli -3 astetta ja minulla oli pipo päässä.

Eilisen mielenkiintoinen kuvitustaiteen historian luento ja tämänpäiväinen video- ja elokuvailmaisun luento ovat kyllä olleet mukavan pehmeitä laskuja opiskeluun. Olen onnekas, kun saan opiskella tällaisia asioita. Tunne vahvistui tänään istuessani videokurssin luennolla. Aluksi nauratti opettajan tankeroenglanti "vii vill toolk apaut it leitör, fat häppening is", mutta kun sali pimennettiin ja katsoimme Näkymätöntä Elinaa, tunsin taas onnekkuuteni ja olin valmis anteeksiantamaan luennoitsijan huonon englannin kielen taidon. Salissa oli tutut ihmiset, luokkakaverit, ja meiltä vaadittiin vain havainnointia ja pohdintaa.

Melkein kyynelehdin salaa katsoessani elokuvaa, kun Elina-parka oli niin yksin. Liikuttumisessa on jotain kovin puhdistavaa, samalla lailla liikutun jos katson netistä Kadonneen jäljillä-ohjelmaa. Sallin itselleni palan kurkussa ja poskille valuvat kyyneleet. Kaikki ohjelman ihmiset etsivät heille tärkeitä ihmisiä, ottavat torjutuksi tulemisen riskin ja päättävät unohtaa aikaisemmat ristiriidat. Siinä on jotain niin rohkeaa. Jo oman perheenkin suhteen on huomannut, että kitkat on vaikea unohtaa ja uskaltaa kertoa, että välittää toisista. Sitä uskalletaan useimmiten kertoa vain pienillä eleillä, kissan pöydälle nostaminen on suurta rohkeutta vaativaa ja siinä on aina väärinymmärretyksi tulemisen vaara.

Ajoittaisista ja tietyistä pinnan alla jatkuvasti kytevistä jännitteistä huolimatta tunsin viikonlopun hautajais- ja sukulaisvierailureissulla Lapissa, että minulla on todella hyvä suku ja olen onnekas, kun minulla on ympärilläni nämä avuliaat, lämpimät ja välittävät ihmiset. Suku ei koskaan hylkää, ei raha-, mielenterveysongelmien, vaikean luonteen tai erilaisen maailmankatsomuksen takiakaan. Aina pidetään lopulta yhtä ja lähisukulaiset avaavat mielellään ovensa ja toivottavat tervetulleeksi. Etenkin äidin puolen sukuni on todella ihana, ja suvun verrattaisesta pienuudesta huolimatta, tai ehkä juuri siksi, yhteydenpito on tiivistä.

Olin viikonloppuna jopa elämäni ensimmäisen kerran yksin yökylässä isovanhempani, vaarini luona. Hieman huonokuuloinen, huumorintajuinen Lapin vaarini on ollut minulle aina rakas, ja sitä hän on yhä ja tulee aina olemaan. Vaarin jutuissa ei aina ole päätä eikä häntää, vaikka hän pääasiassa tolkuissaan onkin vielä yli 80-vuotiaana, mutta joskus hän kertoo todella hyviä tarinoita vanhoilta ajoilta.

Tajuan, että yhteisöllisyys on aina ollut tärkeä osa minua ja minulle on hyvin tärkeää kuulua erilaisiin yhteisöihin. Niitä on monia: perheyhteisö, sukuyhteisö, luokkayhteisö, poliittinen yhteisö, uskonnollinen yhteisö, harrastusyhteisö, ammatillinen yhteisö ja niin edelleen. Oli outoa olla viime kerralla ulkomailla, koska en kuulunutkaan niin moneen yhteisöön, ja vaihtariyhteisöönkin kuulumisen tunteen syntymiseen meni jonkin aikaa. Tykkään samaistua johonkin ryhmään ja olla sen jäsen omana itsenäni, tuomalla jonkin pienen panoksen yhteisön hyväksi.

Ensilumi

2009-09-29T10:43:00.002+03:00

Ensilumi ikkunastani nähtynä tänä aamuna. Ihanaa, talvi tulee,
vaikka onhan tämä nyt hieman varaslähtö. :)

Mä vain niin odotan talvea.

Shoppailuja

2009-09-22T16:48:00.009+03:00

Tämä ei ole mikään muotiblogi, mutta tekee mieli esitellä viimeaikaisia ostoksia silti. Eilisiä löytöjä (kuvien taustat ovat kamalia, anteeksi):

Laukku häihin ja myös myöhempää käyttöä varten. Sydän.
Mekasta, n.14,99€, jotain -50% alkuperäisestä hinnasta
Valkoinen, kiiltonahkaa, ei kuitenkaan aitoa. Kiiltoa ei juurikaan kuvista huomaa, ellei katso tarkemmin. Laukku nimittäin "peilaa" remmit pinnassaan.

Kengät häihin ja myöhempää käyttöä varten.
En helposti käyttäisi tavarasta puheen ollessa sanaa "rakkautta", mutta näiden kanssa se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Haaveilin tällaisista jo viime talvena, ja nyt ne sain omakseni. Platform on tosi kivan näköinen ja helpottaa kävelemistä, näillä on hyvä kävellä, kun korkokin on suht tukeva! Tapas, Mekasta 25 €, aiemmin n. 60 €.

Tänään ostin tällaisia hiusaineita yhdestä kampaamokaupasta. Toinen oli n. -50% alennuksessa, toinen normaalihintainen. Kokeilin tuota Cutrinin monitoimisprayta nopeasti, ja tuoksuu ainakin taivaallisen hyvälle. Hiuskiinteen (d:fi) pitokin vaikuttaa pikakokeilun jälkeen erinomaiselta.

Mitä pidät löydöistäni?

Haikeutta

2009-09-19T20:21:00.009+03:00

Ateena-nostalgiaa ilmassa...

Tarvitseeko mun edes sanoa mitään? Mulla on ollut viime päivinä hiukan ikävä Ateenaa... Mä tajusin, että mulle Ateena tulee varmaan ikuisesti olemaan rakkauden ja myös kaipauksen kaupunki, koska mun ollessa siellä mun ja kihlattuni suhde joutui todella koville välimatkan takia, ja mä kulutin paljon aikaa kaipaamiseen. Rakkauden kaupungin siitä tekee se, että olin kultani siellä käydessä rakastuneempi kuin koskaan ja kihlauduimme siellä. <3

Jollain lailla esim. Lontoo on mulle sellainen nuoruuden ja hauskanpidon kaupunki, ja shoppailuparatiisi (Dorothy Perkins, New Look, Primark, Topshop, Evans ja kaikki on siellä <3), ja nautin siellä olosta suunnattomasti myös. Olen huomannut, että eri paikkoihin menneisyydessä liittyy joku tietynsävyinen tunne tai mielikuva, ja se säilyy pitkään. Ehkä samoin käy Ateenan-muistojen kohdalla, ja siitä tulee minulle se ikuinen kaipauksen ja rakkauden kaupunki.

Mulla on vähäsen ikävä Ateenan ihmisvilinää, ahtautta, lämpöä, kulkukoiria, katukauppiaita, maisemia, kauniita raunioita, vanhaa kaupunkia ja sen kissoja ja värikkäitä rakennuksia, tsatsikia ja muita kreikkalaisia herkkuja, sitä huolettomuutta..

Kaipaatko sinä minnekään?

Liian heikko jaksaakseen talven yli

2009-09-15T08:15:00.005+03:00

Kaikki eivät jaksa talveen (Reipas Raparperiretki-blogista).

Nuo koskettavat kuvat osuivat tänä aamuna suoraan sydämeeni. Sain viestin äidiltäni, että mummoni on nukkunut pois. Pikkuisena, hauraana ja avuttomana kuin linnunpoika vaikean ja pitkän sairauden jälkeen.

Näin mummoni viimeksi vain muutama viikko sitten. Hän oli niin pieni. Painoi ehkä kolmisenkymmentä kiloa. Hän ei enää jaksanut edes äännellä kuten aiemmin joskus hyvin vihaiseenkin sävyyn teki.

Kun minä olin pieni, minä pidin mummosta, vaikka hän oli ylihuolehtiva ja joskus suorastaan hysteerinen lasten suhteen. Ulos olisi pitänyt kesälläkin mennä villahousut jalassa. Mummo oli joskus hieman negatiivinen ihminen, mutta minä kuitenkin lapsen vaistolla tiesin aina, että mummolla oli hyvä sydän ja hän tarkoitti vain hyvää huolehtimisellaan. Mummo leipoi tosi hyviä kampanisuja ja me sanoimme häntä Lapin mummoksi. Minulla ja mummolla oli myös sama nimi, minulla tosin toisena nimenä.

Minä rakastin mummoa ja pidin häntä hieman hassuna, mutta rakastettavana. Tärkeänä osana elämääni.

Sairaus vei mummon pala palalta pois niin, että nyt kun hän on päässyt pois, uskon sen olleen hänelle itselleenkin helpotus.

Minulla piti olla tänään ensimmäinen työpäivä, mutta en jaksa lähteä. Miten voisin myydä ja mainostaa juuri nyt? Iltapäivällä on pitkä ja raskas kokous, mutta sinne varmaan jaksan jo mennä.

Minimasis, mutta mukavaa muistelua

2009-09-09T14:38:00.003+03:00

Mulla on taas kerran sellainen ihanan piiitkän viikonlopun jälkeinen minimasis, eli laskeutuminen etäsuhteilun arkeen.. :/ Mahtavan yhdessä vietetyn ajan jälkeen yksinolo tuntuu orvolta ja tarkoituksettomalta, ja tunnen oloni alakuloiseksi ja tarmottomaksi. Mutta enköhän tästä taas piristy, ja näemme onneksi jo perjantaina seuraavan kerran, kun menen kihlattuni kotiin kylään.

Oli aivan ihana viikonloppu. Sain ja saimme sekä erikseen että yhdessä melko paljon aikaan. Mies haki töitä täältä paikkakunnalta ja kävi työhaastattelussa ja minä shoppailin sillä aikaa hääostoksia, mm. hääkengät. Yhdessä teimme myös ihania häihin liittyvien koristeiden ym. ostoksia niin kirppareilta kuin alennusmyynneistä, joitakin normaalihintaisinakin.

Mun pitäisi keskittyä lukemaan koulukirjoja, mutta helppoa se ei tule olemaan tänä syksynä. Häähössötys täyttää varsin kiitettävästi pienen rakastuneen pääni, mutta olen toiveikas sen suhteen, että kunhan koulu oikeasti alkaa, keskityn sitten koulunkäyntiin.

Eilen teimme jotain tosi kivaa aika lailla ex tempore. Ensinnäkin menimme tekemisen puutteen vuoksi käymään paikallisessa taidemuseossa, ja siellä käydessämme huomasimme, että puolen tunnin päästä olisi mahdollisuus päästä lättähattujunan kyytiin ilmaiseksi. J innostui silmin nähden eikä tarvinnut miettiä, menemmekö. J on melko kiinnostunut junista, onhan hän joskus hakenut alan töitäkin. Tosin on aika vaikea ylipäätään keksiä kulkuneuvoa, joka ei tulevaa aviomiestäni kiinnostaisi.. ;)

Joka tapauksessa olimme rautatieasemalla paikalla hyvissä ajoin ja minua nauratti, kun J ei ollut pysyä nahoissaan innostuksesta. Saimme hyvät paikat junasta, tosin vieressä oli erittäin kovaäänisiä lapsia. No, paljon rasittavammaksi matkaseuraksi pienessä junanvaunussa osoittautuivat paluumatkalla vastapäätämme tulleet "tytöt" (puheiden perusteella kuitenkin yli 25-vuotiaat naiset), jotka puhuivat kovaäänisesti ryyppäilyjuttuja (mm. sänkyyn oksentamisesta teini-iässä) ja kuvittelivat olevansa hyvinkin hauskoja. Siinä vaiheessa väsymykseni otti osittain omasta tahdostani vallan ja nukahdin pää sulhaseni turvallista olkapäätä vasten.

Junamatka lättähatulla oli kuitenkin kaiken kaikkiaan todella mukava ja uusi kokemus. Olen aina halunnut päästä vanhan junan kyytiin ja sitä tuo nyt sitten oli, pieni juna täynnä vanhan ajan tunnelmaa ja puheensorinaa. Lapset istuivat kuljettajan sylissä ja parveilivat muutenkin hänen vieressään. Junan henkilökuntakin oli viimeisen päälle rentoa, ja saimme reissusta muistoksi "junaliput", pahvista tehdyt läpyskät, joissa on konduktöörikissan kuva ja VR:n logo. Konduktööri vielä oikein lävisti jokaisen lipun hieno vanha hattu päässään. :)

Eräänä iltana saimme myös nauttia tällaisesta auringonlaskusta näköalatasanteella.

Muuton jälkeen

2009-08-31T12:29:00.003+03:00

Huh. Muutto on melkein valmis. Miten voikin olla näin poikki muuttamisesta toiseen huoneeseen samassa asunnossa? Mutta kyllä vain uni maistui viime yönä - uudessa huoneessani!

Kämppikseni (joka on vaihtunut) halusi vaihtaa huonetta kanssani, ja kyllähän se sopi minulle. Mietin, että onko tämä huone pieni, mutta itse asiassa tilaa riittää juuri sopivasti. :) Mulla on nyt täällä tää mun julmetun iso kirjoituspöytä (IKEA:n ns. "taiteilijanpöytä", jonka saa kallistettua tarvittaessa), sänky, isohko kirjahyllyni, mummolta peritty lipasto sekä kaksi kirpputorilta ostettua nojatuolia. Lisäksi huoneessani on pari isoa valkoista, kannellista pyykkikoria. Ei tee edes tiukkaa, eli muistin hieman väärin tämän huoneen koon. Ja itse asiassa tämä huone on helppo sisustaa muotonsa takia. Entinen huoneeni oli epäsäännöllisen muotoinen, kun taas tämä huone on kiva simppeli suorakaide.

Olen ihan innoissani. :) Oli tosi kivaa vaihtaa huonetta, tuulettui omat fiiliksetkin tosi paljon! Lisäksi nyt mun on helpompi sisustaa eri väreillä kuin sillä iänikuisella punaisella, johon olin todella kyllästynyt. Tässä huoneessa on ihan erilaiset tapetit kuin entisessäni, jossa oli ikivanhat keltaraitaiset tapetit. Tässä taas on uudet mutta vanhanaikaiset vihertävänharmaat tapetit, joista pidän kovin.

Kävin eilen äidin, enon ja hänen vaimonsa kanssa Jyskissä. Innostuin hieman liikaakin ja törsäsin melko paljon rahaa ostamalla uuden päiväpeiton (60 e), koristetyynyjä, verhokankaan ja kaksi huopaa (á 2 e). Teimme hyvän diilin enon vaimon kanssa: minä teen hänelle pari suklaakakkua ja hän ompelee minulle verhot.

Olen niin rakastunut huoneeseeni nyt. "Verhoilin" toisen nojatuolini uudelleen päällystämällä sen ruskea retropäällisen limenvihreällä huovalla, ja se näyttää nyt tosi kivalta ja raikkaalta. Lisäksi kermanvalkoinen päiväpeittoni on tosi kiva ja koristetyynyjen vihreä ja violetti mieleeni myös. Jätin punaisen mattoni kotiin Savoon ja nyt minulla on viime joulukuussa Ikealta ostamani valkea karvamatto lattialla. Se on ihanan pehmeä ja lämmin kävellä vaikka avojaloin.

Se kämppähehkutuksesta, lupaan laitta blogiin kuvia huoneestani, kunhan saan kaikki roinani piiloon ja paikoilleen ja olen siivonnut hiukan. :)

Ystäväni on täällä pari päivää kylässä. Kivaa, hänen kanssaan on aina kiva jutella ja viettää aikaa.

Lauantai oli ihan hirmu rankka päivä, mutta selvisin hengissä. Lähdimme ajamaan kahdeksalta, ajoimme 200 km, poikkesimme matkalla hakemaan morsiuspukuni liikkeestä (<3333), ajoimme 150 km, vierailimme kihlattuni kotona, ajoimme 90 km, vierailimme vaarini luona ja kävimme katsomassa mummoa terveyskeskuksen vuodeosastolla (voi miten surulliseksi käynti minut teki - hän on kuin pieni avuton linnunpoika ja toivon, että hänen kärsimyksensä loppuisivat pian), ajoimme loput 150 km, purimme muuttokuorman ja minä kaaduin rättiväsyneenä sänkyyn.

Jeps, sellaista.

Niin, mun koulu kai alkaa vasta syyskuun puolivälissä. :D
Ei ollut oikeastaan järkeä vielä tulla tänne, mutta en olisi kotonakaan enää jaksanut olla. Parempi näin, ehdin lukea opiskelua varten (mä kai aloittelen pian kandintyötä ja ajattelin tutustua siihen vaadittavaan kirjallisuuteen).

Heips,

2009-08-29T07:16:00.000+03:00

olen juuri lähdössä opiskelupaikkakunnalle. Matkan varrella vanhempani vierailevat ensi kertaa tulevan anoppini ja appeni luona, jännittävää. ;)

Uusi lukukausi ja opiskelusyksy alkaa tästä päivästä. Fiilis on ihan hyvä. Mitä nyt vähän jollain tavalla jännittää, kun en ole opiskellut kunnolla yli puoleen vuoteen.

Kerron sitten kuulumisia seuraavan kerran periltä. Hyvää viikonloppua kaikille!

Elämää morsiamena

2009-08-25T14:00:00.005+03:00

Tulipa tehtyä äsken hyvä karppi(=vähähiilihydraattinen)sämpylä (välissä kurkkua, kinkkuleikkelettä, juustoa ja salaatinlehtiä)! Ohje oli Anzkun kauhasta kajahtaa-blogista, joka taas oli löytänyt sen karppifoorumilta ja Ylimuulilta. Minun ja äitini sämpylöihin tuli hiukan liikaa rasvaa, jota kyllä muutenkin syön liian vähän, joten eipä se haitannut oikeastaan. Maistui ihan oikealta sämpylältä ja oli tosi helppo tehdä isossa kupissa. :) Noita tulee varmasti tehtyä omassa kämpässäkin, jos iskee leivän ikävä.

Eilen tuli lipsuiltua ruokavaliossa mm. äidin ostaman lihapiirakan verran (sellainen pieni, joita myydään kaupoissa monipakkauksissa). Tuli kyllä hiukan huono olo siitä, sitä ei kai enää oikein osaakaan kovin hiilaripitoista ruokaa vetää. :) No, olinpa silti tänä aamuna edellisaamua 400 gr kevyempi.

Viikonloppu oli ihan mahtava ja ihanan pitkä. Saimme olla J:n kanssa yhdessä torstai-illasta sunnuntaihin. Luksusta! Kävimme mm. mustikoita poimimassa lähimetsästä (1,5 tunnissa saalis n. 3 litraa mustikoita), metsäretkellä eräällä luontopolulla, näköalatornissa, kaupungilla, jne.. <3

Perjantaina kävimme ostamassa oikeat kultaiset kihlat ja olen ihan rakastunut (J:n lisäksi) tuohon sormukseeni, jossa on x-tyyppistä kuviointia pinnassa ympäriinsä. Lisäksi olen hoitanut jonkin verran hääjärjestelyjuttuja ja maksanut viimeisen erän morsiuspuvustani, nyt se ihanuus on minun! Täytyy enää hakea se lauantaina, kun muutan takaisin opiskelupaikkakunnalle. Olen jo aloittanut pakkaamisen, kerrankin edes jokseenkin ajoissa eikä edellisenä päivänä puolipaniikissa..

Huomenna menen siskoni kanssa uimahalliin uimaan, ihanaa. :)

P.S. Luin sen Neito ja yksisarvinen-kirjan, tosi hyvä. Suosittelen. Kirjailijan nimi Tracy Chevalier.

Loppukesän lukemista

2009-08-17T17:50:00.005+03:00

Ennen viime postauksen kirjoittamista tiesin, että minua hävettäisi jälkikäteen, ja niin minua hiukan hävettikin, mutta oikeastaan kommenttinne piristivät kummasti. Tajusin, etten ehkä olekaan mikään kauhean epänormaali tapaus vaan yksinkertaisesti vain liian aikuinen ja itsenäinen asumaan kotona (toki olen omalla laillani vielä lapsellinenkin, mutta kuitenkin jo liian kypsä kotona asumaan). Helpotuksen huokaus. Olen jotenkin tuntenut syyllisyyttä siitä, ettei tämä ollutkaan niin rentoa kuin kuvittelin, ja etten tule äitini kanssa tämän paremmin toimeen.

Pian kesä on kuitenkin ohi. Täällä on satanut lähes taukoamatta viimeiset kaksi päivää, ja ihme kyllä se tuntuu todella hyvältä, toiveikkaalta. Tänään juuri kämppiksen kanssa soitellessa mietin, että ihanaa, pian alkaa taas normaali arki. On siitä jo aikaa! Kreikassa olo oli enemmänkin lomaa kuin todellista opiskelua. Minusta tuntuu, että opiskelumotivaationi on nyt hieman korkeampi, myös siksi että olen menossa naimisiin ja haluaisin edistyä opinnoissani nopeammin kuin aiemmin.

Tänään oli tosi kivaa, kun käytiin siskon kanssa lähimmässä pikkukaupungissa ja sain ihan rauhassa kiertää kauppoja ja etsiä 2 vuotta täyttävälle kummitytölle synttärilahjaa (ostin Nalle Puh-satu-cd:n, jonka mukana on väriliituja ja pieni Nalle Puh-värityskirja). Kävin myös kirpparilla ja löysin sieltä Hanna Marjut Marttilan kirjoittaman Tulikirjan, jonka luin viimeksi 11-vuotiaana, kesällä, omassa huoneessani pitkään kirjaa makustellen ja miettien. Kirja nimittäin kertoo 14-vuotiaasta pojasta, joka on mielisairaalassa ja yrittänyt itsemurhaa. Kirja oli silloin minulle niin vahva elämys, että halusin ostaa sen, kun tuli kirpparilla vastaan euron hintalapulla varustettuna.

Lisäksi ostin Judith Michaelsin Oikea äiti-kirjan. Vaikuttaa hyvältä, täytyy alkaa lukemaan. Judith Michaelsin aikaisemmat lukemani kirjat ovat ainakin olleet tunnelmaltaan lämminhenkisiä ja jotenkin empaattisia kirjoja. Pidän sellaisista.

Siskon hoidettua virastoasiansa kävimme yhdessä Seppälässä. Siellä teimme hienoja löytöjä. Siellä oli nimittäin alennuksessa erilaisia isoja huiveja, ja jokaisen hintalapussa luki vaivaiset 2 euroa. Oli sitten pakko ostaa punavalkoinen hieman palestiinalaishuivin tyylinen (mutta kukallinen) huivi sekä turkoosi-valkoruudullinen ihanuus.

Kävin myös tänään kirjastossa ja löysin sieltä melko paljon luettavaa. Osa kirjoista on opettajan ammattilukemistoa, esim. Kari Uusitalon Hyvä paha opettaja sekä Anna-Liisa Lämsän Mun on paha olla - Näkökulmia lasten ja nuorten psyykkiseen hyvinvointiin. Lainasin myös Tracy Chevalierin Neito ja yksisarvinen-kirjan, koska Tyttö ja helmikorvakoru oli niin loistava ja kiehtova kirja, ja vieläpä taideaiheinen.

Totesin tänään, että kotona oloahdistus helpottaa heti, kun pääsen jonnekin muualle, joten täytyy yrittää parin päivän välein käydä jossain hieman eri ilmaa hengittämässä.

kuva meidän kämpän keittiöstä syksyltä 2007.

Hankalaa

2009-08-16T00:03:00.005+03:00

Voi, miten odotan sitä, että pääsen taas vanhaan, tuttuun asuntooni, joka on minulle se minun koti. Onhan tämä kotikotikin kiva paikka ja kyllä täällä kesänkin pystyy olemaan, mutta tällä hetkellä illan äidin kanssa - taas - kiistelleenä/riidelleenä tuntuu vain pahalta ja kaipaan oman asunnon hiljaisuutta.

Joskus äidilleni ei riitä mikään. En ole tullut kesätöihin kotiin, mutta äidilleni ei riitä kotitöiden teon määrässä useampikaan tunti päivässä ilman uskomattomia motkotuksia, valituksia, huutoa, kiristystä (hänen maksamistaan parista laskusta) ja uhkailua, että häidenkään järjestämisessä on turha odottaa apua, kun en tee tarpeeksi.. En yksinkertaisesti jaksaisi enää olla täällä kotona tämän kauempaa, mutta vielä tämän kuun loppuun on kestettävä. Ongelmalliseksi tilanteen tekee se, että koska äitini on maksanut muutaman laskun rahapulani takia (ja joiden eteen olen tehnyt jo kymmenittäin ja taas kymmenittäin työtunteja kesän aikana), hänellä on minuun taloudellinen ylivalta. Sitä hän myös käyttää mm. "uhkailujen" muodossa, ja niinpä saan kuulla hänen maksamastaan ylioppilaskunnan jäsenmaksusta vähintään sen pari kuukautta joka kerran, jos äiti näkee minun vaikka istuvan sohvalla. En ole täällä töissä, mutta olen valmis tekemään päivän mittaan pienehköjä kotitöitä korvaukseksi hänen avustaan taloudellisesti, ja siitä että saan asua kotona tämän pari kuukautta. En ole kuitenkaan mikään kotiorja.

En toki itsekään käyttäydy aina niin kypsästi kuin minun ehkä 22-vuotiaana pitäisi. Mutta mielestäni äitikin saisi joskus katsoa peiliin, ja miettiä omaa käytöstään. Ymmärrän, että hän on välillä väsynyt, mutta ei ole oikein purkaa sitä turhautumista minuun. Muita sisaruksiani äiti ei samalla lailla moiti.

Kaipa olemme pohjimmiltamme vain kaksi voimakasluonteista ihmistä, jotka eivät mahdu samaan keittiöön. Lopulta aina sovimme riitamme ja sitten parin viikon päästä leiskahtaa taas, vaikka kuinka yrittäisin säilyttää rauhan talossa... :/

Anteeksi angstipostaus. Pointti oli, että kotona olemisen jaksamisessakin on rajansa, eikä elämäni suinkaan ole ongelmatonta - alkuunkaan.

Onko kenenkään muun vanhemmat näin hankalia?

Kirjoittaja on eilen siivonnut eteisen, olohuoneen ja keittiön, vienyt miehille ruuat pellolle 7 km:n päähän, odottanut siskoa kylällä 30 min, vienyt siskon kotiin, huolehtinut että perheen 5-vuotias saa ruokaa, leiponut uunipellillisen herkullista mustikkapiirakkaa, tyhjentänyt tiskikoneen ja täyttänyt sen tiskialtaassa ja ruokapöydällä notkuvista astioista, pessyt pyykkiä + vienyt ne narulle + hakenut sieltä pois ja viikannut nätisti sekä keittänyt iltapuuron. Tästä kommentti: "kun et eilenkään mitään tehnyt".

Karppausta ja kirkon varaus

2009-08-12T14:07:00.001+03:00

Tänä aamuna mulla oli heti herättyäni hyvä fiilis. Ja kun totesin aamupunnituksessa heinäkuun alun jälkeen laihtuneeni viisi kiloa, mielialabuusti oli melkoinen. Viiden kilon painonpudotus ei tunnu ensin melkein miltään (koska minulle viiden lisäkilon kertyminen vie aikaa noin nanosekunnin), mutta jos sen miettii 500 g voipaketteina, niin onhan se aikamoinen määrä, 10 voipakettia rasvaa koko ajan mukana raahattavana!

Joten karppaus jatkukoon. :) Fiilis sen suhteen on todella hyvä, makeanhimo ei juurikaan vaivaa, vaikka välillä tekee suklaata tai jäätelöä mieli. Olen kyllä välillä syönyt jäätelön tai tummaa suklaata (tumma suklaa on karppauksessa sallittu herkku, jätski ei oikeastaan, paitsi kuudella hiilarigrammalla varustettu eskimopuikko). Ihan kaikki ei saa olla kiellettyä tai muuten laihdutus tyssää vaikeuteensa. Elämästä pitää pystyä nauttimaan!

Nautin kyllä tämänkinpäiväisestä lounaastani, joka oli prinssinakki-kasvissekoitus. Prinssinakkeja, keitettyjä kasviksia (porkkanaa, kukkakaalia, parsakaalia yms.) ja päällä hieman sulanutta juustoa. En koskaan kyllästy ruokiin, missä on juustoa! Ja keitetyt kasvikset ja juusto sopivat hyvin yhteen.

Tein tänään opintotukihakemuksen.

Eilen varasin alustavasti kirkon. Vielä täytyy sopia papin kanssa hänelle sopiva aika vihkimiseen.

Aika ihanaa tämä elämä.

Hiustenleikkuun herättämiä ajatuksia

2009-07-31T14:59:00.004+03:00

Eilen istuin aamuisessa auringonpaisteessa pihalla puutarhapöydän ääressä. Äiti leikkasi hiukseni ihan niin kuin silloin kun olin lapsi, pihakoivujen havistessa rauhoittavasti tuulessa. Samalla tavalla kuin kahdeksanvuotiaana jännitin koko ajan, että leikkaako hän liikaa, mitä jos hiukset ovat täynnä epätasaisuuksia, tuskinpa hän osaa sittenkään tarpeeksi hyvin, mitä jos mulle leikataan hiuksiin kaamea kattilamalli.

Nurmikolle kasaantui vaaleita hiuksia, muutaman sentin mittaisia pätkiä. Huokaisin helpotuksesta. Äiti ei leikannut liikaa. Hämmästyin, miten saman värisiä minun ja 5-vuotiaan pikkusiskoni hiukset ovat. En minä koskaan todella muista, että olen muka niin vaalea.

Minä näytin mallia nuoremmille olemalla ensimmäinen hopeanväristen saksien uhri, sitten vuorossa olivat nuorin pikkusisko ("sulle tulee semmonen ihana kesäpolkkatukka", ja ihana siitä tulikin), toinen pikkusisko ja lopuksi vielä pikuveljelle leikattiin kesätukka, joka puolelta lyhyt, oikein söpö. Puolessa tunnissa äiti leikkasi neljän lapsensa hiukset, rahaa ei kulunut euroakaan.

Tajusin, että lapsesta lähtien minulle on tolkutettu, että vanhempien täytyy olla nuoremmille esimerkkinä, ja olen sitä ohjetta noudattanutkin. Ei tulisi mieleenikään kertoa pikkusisaruksille, että isosisko on joskus esimerkiksi kokeillut, miltä tuntuu polttaa tupakkaa. Sisaruksille esimerkkinä oleminen on tietyllä tavalla leimannut lapsuuttani ja nuoruuttani. Minä yritin kovasti olla se kiltti tyttö, malliesimerkki, eikä perheen musta lammas (jonka takia minua käskettiin koulussa puhumaan veljelleni järkeä ja pitämään veljeni kurissa). Minä olin vastuuntuntoinen ja harkitsin tarkkaan, mitä tein, mutta ehkä sain liikaakin vastuuta liian nuorena.

Kaipa minä 17-vuotiaana lähdin sitä vastuutakin pakoon, vapautta koittamaan, siipieni kantokykyä kokeilemaan. Lähempänä sitä vastuuta ei päässyt pakoon, Saksassa ja Englannissa vastuu oli toinen (edelleen vastuu oli muista ihmisistä), mutta sain olla suurimmaksi osaksi oma itseni, miettiä kuka oikeasti olen ilman ympäröiviä odotuksia.

En minä ketään vastuun sysäämisestä syytä, se on ollut omalla tavallaan hyvä asia. Se on vaikuttanut persoonallisuuteeni, ja on osa minua. Toisaalta onhan minua osa sekin, että pakoilen tietyissä tilanteissa vastuuta, osaan tyrkätä tehtävät muille, jakaa hommat niin, että saan itse kapean siivun. Eikä kukaan huomaa mitään, paitsi muutama tarkkanäköisin perheenjäsen. Tai sanotaanko niin, että vastuu on ok, mutta tehtävien toteutus on mukavinta jättää muiden harteille. En enimmäkseen pidä tästä puolesta itsessäni, vaikka jollain lailla se tuo minuun särmääkin.

Tänään olen organisoinut talon siivouksen yhdessä. Olen minä toki oman osanikin tehnyt, mutta käyttänyt tehokkaimmiksi todettuja tehtävänjakometodeja. On suorastaan huvittavaa, miten epätoivotusta viikkosiivouksesta saa hauskaa, kun antaa jokaiselle mahdollisuuden valita oma vastuualueensa. Kaikki valitsevat kiireesti mielestään helpon homman. "Minä siivoon keittiön!" "Minä etteisen!" "Mulle vessat!" Ja minä hymyilen salaa tyytyväisenä, ja siivoan olohuoneen.

Lisäpotkuna siivoukselle käytetään toki myös porkkanana uintireissua. Ja uintireissulla mennään ekaksi kauppaan ja ostetaan jäätelöt.

Täytynee mennä nyt antamaan välipalaa kaikille. Aamupuurosta on jo aikaa. Pyykkiäkin täytyy pestä. Vanhukset ovat maatalousnäyttelyssä, miten perinteistä.

Huomenna mennään ehkä saareen! Mökille!

Kesää kuvina

2009-07-29T00:03:00.009+03:00

Hailuoto

lautalla meno oli jännää

pikku paatteja perillä

piknik Hailuodon biitsillä

Itämeri

enemmän kermavaahtoa ku ite mansikoita

hassuttelua ihanan ystävän kanssa

Nallikari

Oulun Eden

auringonlaskuja

Kynttiläkuuset, +26 ja pari pilvenhattaraa

autossa matkaamista

poroja tiellä jolkuttelemassa

vasoja näkyi paljon, suloisia

teki vähän mieli lähtee livohkaan

Livolla, Posiolla

nilkka revähti, tuska oli kova, järvi oli liian matala, mut ranta hieno

lääniä oli

uin

Kainuun maisemaa

nilkka on jo melkein parantunut, turvotus laskee pikku hiljaa, tänään uidessa en muistanut koko juttua

olispa elämä pelkkää kesää

2009-07-22T17:27:00.004+03:00

Aivan ensimmäiseksi minun täytyy pyytää anteeksi. Blogini on kokenut viime aikoina julmaa kohtelua, laiminlyöntiä ja suoranaista heitteille jättöä - blogiparka! Ehkä on aika korjata tilanne.

Oulun reissun jälkeen on ollut kauhea kiire, vaikka olenkin lomalla. Mutta meillä oli perheessä rippijuhlat viime viikonloppuna, ja leipominen, siivoaminen ja kaikki muut puuhat veivät energiani ja aikani niin, ettei jäänyt aikaa tai edes mielenkiintoa kirjoittaa blogia - tarkemmin ajatellen kotona ei yleensä edes tapahdu mitään, vaikka kotitöitä tekisikin kaiken päivää. No, myönnän, vapaahetkinä olen pelannut Simssiä (ja harmistuin kovasti, kun vanhukseksi ehtinyt pelaamani suurperheen isä sai töissä loistavasta komisarion virastaan alennuksen toimistotehtäviin, sillä hänen elämäntavoitteensa on lainvalvontauran huippu, enkä tiedä ehtiikö hän saavuttaa sitä ennen kuolemaansa), mutten sitäkään paljon.

Nyt olen sisareni perheen kotona hoitamassa kuutta koiraa. Kaksi niistä on ulkotarhassa (metsästyskoiria) ja neljä pääasiassa sisällä (ja niistä kaksi on vieläpä joidenkin siskoni ystävien koiria, jotka puolestaan ovat heillä hoidossa, hehe). Tulin tänne eilen illalla ja siskoni lähti perheineen lyhyelle ulkomaanmatkalle tänä aamuna.

Tajusin tänä aamuna, että en muista milloin viimeksi olin yksin. Niin tosiaan, kaksi viikkoa sitten ollessani ystäväni luona kylässä vietin päivän yksin ja iltapäivällä vietimme aikaa yhdessä hänen kanssaan, mutta koko päivää en ole ollut yksin sitten Kreikasta tuloni. Ilmankos se tuntuu niin oudon vieraalta, on hassun paljon aikaa omille ajatuksille. Ellen olisi niin euforisen hyvällä tuulella jatkuvasti (vaikeampien huonompifiiliksisten päivien jälkeen - onko tuo "fiiliksisten" edes sana...), ahdistuisin tästä hiljaisuudesta ja isossa omakotitalossa yksin olosta, vaikka onhan minulla kaikki nämä koirat seuranani. Mutta vaikka koirat ovatkin minusta ihan jees, en tunne oloani täysin luontevaksi niiden seurassa. Toki silti lupauduin pitämään niistä huolen siskoni lomamatkan ajan, etenkin kun saan hommasta pienen korvauksenkin.

Aikani kuluksi olen mm. lukenut loistavan kirjan nimeltään Vettä elefanteille (Sara Gruen). Se on nautinnollista luettavaa, kirja, jota ei malta laskea käsistään. Se kertoo USA:sta 1930-luvulla ja eläinlääkäriopiskelijasta, joka päätyy sattuman kautta töihin sirkukseen ja siellä hurmaantuu erääseen viehättävään naisesiintyjään. Suosittelen.
(Siskon koneella tämä tekstinmuokkaus ei toimi, joten tässä linkki tekstinä: http://www.bookplus.fi/kirjat/gruen%2c_sara/vett%C3%A4_elefanteille-4339979?gclid=CKjppq7K6ZsCFUqK3godJAl15A)
Nyt luen norjalaista Rakkauden kirjaimet-kirjaa siskon hyllystä.

Kultani kävi kylässä maanantai-iltana töittensä jälkeen ja sen aiheuttama ihana fiilis säteilee tähänkin päivään. Nyt on keskiviikko, perjantaina näemme taas. Silti etäsuhde käy välillä hermoille. Tärkeintä onkin, että muistaa puhua ajatuksensa toiselle, eikä vatvoa mitään liikaa omassa mielessä. Luottamus ja avoimuus ovat avainsanat etäsuhteessa. Sen olen oppinut.

Mutta ei ajoittain nautittavasta kainaloterapiastakaan mitään haittaa ole.

Ruokaa ja retkiä

2009-07-13T14:06:00.003+03:00

Ai että tein äsken hyvää ruokaa!

Lounasmenuni oli seuraava:

Tonnikala-tomaatti-juustokastike
Salaatti, jossa keräsalaattia, viinirypäleitä, tomaattia ja omenaa
Porkkanoita, herneitä ja kukkakaalia keitettynä
Jälkiruoaksi uunipäärynän puolikas turkkilaisen jogurtin kera

NAM!

Jos joku huomasi, että lautaseltani ei löytynyt perunaa, pastaa tai riisiä, niin kerrottakoon, että olen aloittanut uudelleen vähähiilihydraattisen ruokavalion eli karppaamisen. Olo on loistava ja kylläinen ja mikä parasta, saa nauttia hyvästä ruoasta, täytyy vain välttää hiilihydraattia (eli esim. perunaa, jauhoja, sokeria).

Jos joku haluaa oppia tekemään todella herkullista ja helppoa ruokaa, niin suosittelen kokeilemaan seuraavaa:

purkillinen tonnikalaa tomattikastikkeessa (esim. Rainbow)
hieman turkkilaista jogurttia (Lindahls)
muutama siivu juustoa (Frischpack, Prismasta, mutta luultavasti mikä vain hyvä juusto käy)

Ensin siis paistinpannulle tomaattikastikkeessa oleva tonnikala, sitten hiukan sitä kuumennettuasi lisää pari ruokalusikallista turkkilaista jogurttia ja lopuksi pari juustosiivua. Anna juuston sulaa ja sekoita se muihin aineksiin - ja herkkuateriasi on valmis!

Ruuasta sitten muihin aiheisiin. Viikonloppuni oli aivan mahtava. Olen ollut perjantaista lähtien täällä kaasoni ja parhaan ystäväni (poikkiksen lisäksi) luona Oulussa. Meillä on ollut todella kivaa. Kihlattuni oli myös täällä viikonlopun ajan, mutta joutui lähtemään eilen tänään koittavan työpäivän takia.

Olen mm. käynyt kaasoni kanssa sovittamassa muutamia mekkoja (hyshys), shoppaillut ihanan mustavalkoruudullisen hupparin, kokannut meille kolmelle hyviä ruokia joka päivä.. Lauantai oli ehkä päivistä paras. Käytiin silloin morsiusliikkeissä, muuten shoppailemassa ja sitten ostettiin Prismasta pikniktarpeet ja mentiin Hailuotoon piknikille. Meillä oli mm. rieskaa, jonka päällä söimme tsatsikia ja saunapalvikinkkua, mandariineja, viinirypäleitä, tummaa suklaata ja lopuksi vielä herkkujen herkkua: mansikoita ja kermavaahtoa. Kyllä kelpasi herkutella niillä Hailuodon ihanalla luonnonhiekkarannalla!

Otin siellä tosi kivoja kuvia, mut ne jäi poikkiksen kameraan, saan ne ensi viikonloppuna sit varmaan itselleni. Maltan tuskin odottaa! :)

Ateljeessa

2009-07-10T08:25:00.005+03:00

Maalaamisen vaiheita

Aattelin laittaa pari kuvaa tästä mun ateljeesta (haha). Kuten kuvista näkynee, tila on pieni, mutta onneksi varsin valoisa neljän ikkunan takia. Oli pakko suojata sohvat halkaistuilla jätesäkeillä, koska sotken ihan älyttömästi maalatessani, enkä tietenkään huomaa mitään, ennen kuin on liian myöhäistä.. (Tuo tuoli on säälittävä :D Varsinainen raato, ikivanha tietokonetuoli.)

Näin nätisti aina alkuun laitan värejä paletille. Palettina tällä kertaa muovisia kansia. Ne ovat hyviä, koska eivät maksa mitään, eikä öljyväri imeydy niihin toisin kuin esim. kertakäyttölautasten pintaan. Muovikannet on myös helppo puhdistaa maalin kuivuttua raaputtamalla maali pois.

Otan aluksi aina vähintään 2 eri keltaista, 2 eri punaista, 2 eri sinistä, jotain ruskeaa (sekoittelen siihen sitten eri sävyjä, ettei näytä purkkiruskealta) ja reilusti valkoista. Valkoista mulla kuluu eniten. Siksi ostankin sitä isoissa puteleissa. Noista väreistä sekoittamalla saa kaikkia mahdollisia sävyjä.

Öljyvärien hyvä puoli on, että kalleudestaan huolimatta ne ovat tosi riittoisia. Mulla on joitakin värejä, jotka on ostettu kun olin 8. Eri asia on sitten, saako niitä enää auki. ;)

Muuten maalareille vinkiksi: kuivuneet öljyvärituubit saa auki yleensä siten, että pitää lämpimän veden alla jonkin aikaa (esim. ihan hanasta tulevan lämpimän veden). Korkkia kiertäessä kannattaa ottaa ihon ja korkin väliin vaikka talous- tai wc-paperia, muuten iho rikkoutuu helposti.

Ensin luonnos maalauspohjan pintaan ihan lyijärillä tai sitten hiilellä.

Maalaus alkaa saada muotoaan. Itselleni nopein ja nykyään ehkä mieluisin tapa maalata öljyväreillä on käyttää palettiveistä. Siten maalaus etenee nopeasti, omat kädet eivät sotkeennu ja lisäksi maalaukseen tulee kivan rosoinen ja hieman kohollaan oleva pinta. Yksityiskohdista tässä täytyy hieman tinkiä.

Tää on muuten hiukan epäonnistunut kuva, mut kantsii katsoa tää isompana jos haluaa saada selvää, minkä verran kolmiulotteinen maalauksen pinta on.

Vielä keskeneräinen maalaus. Silmät ovat liian isot. Ja suu tulee olemaan hiukan raollaan lopullisessa versiossa.
Muutenkin tosi paljon kaipaa työstämistä. Mut tästä näkee hieman, mihin suuntaan maalaus on menossa. :)

Nainen tarvitsee oman huoneen... eipäs kun ateljeen!

2009-07-09T11:31:00.002+03:00

JES!

Olen jo joitakin päiviä ollut tuskastuneen turhautunut siihen, ettei minulla ole kesätöitä. Vaikka teenkin täällä kotihommia monesti tuntejakin päivän mittaan, niin ei se ole sama kuin olla jossain oikeasti töissä. Eilen turhauduin ihan lopullisesti ja päätin raivata itselleni meiltä maalaustilan, siis "ateljeen" (lenkki illalla sai onneksi myös turhautumisen tunnetta vähemmäksi).

Nyt minulla on se! Pikkuruinen koppimainen (mutta valoisa) vierashuone sai kyytiä, kun raivasin levietetyn sohvan kasaan ja maalaustarvikkeeni valtasivat tilan. Nyt täällä on maalausteline jo pystyssä ja kohta suojaan lattiat ja sohvan halkaistuilla jätesäkeillä ja vanhoilla sanomalehdillä. Sitten maalaamaan!

Enää tarvitsee päättää aihe selaamalla omia digikuva-arkistojaan. Jippii!

(Kuvan lähde.)

Aika rientää

2009-07-07T15:14:00.009+03:00

Tällä hepalla näkyy edellisen omistajan jäljiltä vielä kylkiluut, vaikka se onkin jo lihonut meillä jonkin verran :)

Ponimme

Hassu kuva Pilvi-pupusta, joka on jo aika vanha rouva. :)

Vietin taas ihanan viikonlopun kihlattuni kanssa hänen perheensä luona. Sää oli todella kurja, kylmä (+6!!) ja sateinen. Olimme suunnitelleet päivän mittaista luontoretkeä melko lähellä sijaitsevaan kansallispuistoon, mutta lauantaiaamun rankkasade sai minutkin muuttamaan mieleni. Harmitti kyllä todella, sillä olin ottanut mukaan ulkoilutakkini ja vaelluskengät ja odottanut reissua kovasti. Oli pakko tyytyä käymään J:n kotipaikkakunnan nähtävyyksien katsomiseen. Kävimme muun muassa erään kirjailijan kotitalossa ja hänen työhuonettaan katsomassa sekä 1800-luvulla rakennetussa ihanassa hirsistä rakennetussa kaupassa, jossa kaupataan mm. vanhanaikaisia vaatteita, huopakenkiä, vanhoja karamelleja jne.

Illalla, kun sää oli hiukan selkeytynyt, kävimme sentään luonnossakin. Kävimme istumassa nuotiolla erään rotkon ja siellä kulkevan koskityyppisen puron vieressä. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun istuimme yhdessä nuotiolla, vaikka aiemminkin on ollut aikomus niin tehdä. :) Tulen ääressä luonnonkauniissa ympäristössä istuskelu on niin rauhoittavaa aina.

Pääsin viikonloppuna myös pelaamaan Sims kolmosta, jee. ;) Hauskaa oli. J taas sai ajella mönkijällä, vaikkei sitä iloa kauan kestänytkään. Joka tapauksessa viikonloppu oli tosi mukava ja rentouttava. Ja nyt on sitten hieman ikävä toista.

Eilen meillä vietettiin kotona pikkusiskon synttäreitä. Äkkiä se aika vain kuluu. Se on yksi näitä asioita, jotka aikuistuessaan huomaa todella konkreettisesti. Missä vaiheessa T kasvoi niin isoksi, että menee ekalle? Entä missä välissä V oppi sanomaan S:n lisäksi R:nkin?

Olen myös lukenut paljon hääsivuja ja haaveillut häistä. On niin monta asiaa, jotka niiden järjestämisessä täytyy huomioida. Onneksi ei ole mikään kiire, ja perheeni auttaa meitä järjestelyissä kuten varmasti myös tulevan mieheni perhe. Ensi viikonloppuna tapaan luultavasti kaason kanssa - vielä en ole ehtinyt pyytää häntä kaasoksi, mutta todennäköisesti hän suostuu. En aio orjuuttaa kaasoani hääaskarteluilla tai muulla, mutta hänestä on varmasti apua häämekon valinnassa ja etenkin varsinaisena hääpäivänä. Ihanaa! Olen niin onnellinen.

Tänään meillä on talo täynnä lapsia. Siskon lapset, omat sisarukset sekä erään tuttavaperheen kolme vauhdikasta alle 7-vuotiasta tyttöä. Vauhtia ja ääntä riittää kuin pienessä kylässä. Mutta se nyt on vain mukavaa.

Uusin koko perheen hurmannut tulokas: Isla!
Anteeksi epätarkka kuva, tämä pentu liikkuu kuin väkkärä koko ajan :D

P.S: Kuvia viikonlopun metsäretkellämme täällä.

Univaikeuksia, heppatyttöilyä, suvun lapsia ja häähaaveita

2009-07-02T19:33:00.008+03:00

Mä olen vähän yllättynyt siitä, miten pehmeästi tää mun lasku takaisin Suomen arkeen on sujunut. Toki siinä vaikuttaa se, että olen lomalla, eikä töitä (ikävä kyllä) ole tiedossa koko kesänä. Mutta jotenkin paluu oli muutenkin helpompi kuin edellisillä pitemmillä ulkomaan reissuillani. Ei ole tullut mitään kamalia haikeudenpuuskia - ainakaan vielä. Olo on tosi hyvä ja iloinen siitä, että sain taas palata perheeni ja ystävieni pariin, ja että nähdään rakkaan kanssa joka viikonloppu eikä yli kahden kuukauden välein. Arvostan Suomessa oloa suuresti tällä hetkellä, vielä en ole varsinaisesti ehtinyt kyllästyä kotona olemiseen.

Pahin ongelmani tänne paluun jälkeen on ollut se, että en saa nukuttua öisin. Unirytmini on edelleen täysin sekaisin. Olen joutunut joka yö paluuni jälkeen vaihtamaan yöpaikkaa, eikä se ainakaan helpota asettumista ja rytmin palauttamista. Meillä on vieraana - enimmäkseen rasittava - tätini, joka valtaa juuri sen sopen talosta, jossa minun olisi tarkoitus olla (hän lähtee onneksi maanantaina, mutta siihenkin on liian pitkä aika). Se on hankalaa, koska en voi asettautua kunnolla minnekään. Niinpä olen nukkunut yhden yön siskon sängyssä, yhden yön sohvalla, yhden yön sohvan vieressä sängyssä, seuraavan eri kohdassa mutta sentään samassa sängyssä... mitä lie sitten ensi yönä edessä. :P

Pahimmat univaikeudet kuitenkin majapaikan sijaan aiheuttaa öinen valoisuus. Miten täällä voikin olla niin valoisaa öisin? On valoisaa kuin iltapäivällä viiden aikaan. Herään usein keskellä yötä vailla pienintäkään aavistusta siitä, onko päivä vai yö. En vain osaa kertoa eroa. Suomalainen kesäöiden valoisuus on kaunista, ja siinä on jotain mystistäkin, mutta tottumattomalle se on melkoista piinaa!

Lisäksi yöllä on tosi kuuma, koska talossamme on niin lämmin, ja minusta noin viiden metrin päässä mutta yhdeksi yhden oven takana nukkuva tätini kuorsaa aivan järkyttävän kovaäänisesti. Yritäpä siinä sitten nukkua!

Olenkin huomannut huonojen yöunien takia tarvitsevani päiväunet. Nukuin tänäänkin melkein kaksi tuntia, eilen tunnin. Ja niiden jälkeenkin on aina sekava olo ja tuntuu, kuin olisi nukkunut koko yön.. Toivottavasti tämä rytmisekoilu ei kestä kovin kauaa!

Minulla on myös yksi tärkeä asia kerrottavana. Ratsastin tänään toisella tammallamme! :) En ole ratsastanut hevosella vuosiin ja ylipäätään ratsastin viimeksi Santorinilla jukuripäisellä, matalalla aasilla. Nyt olikin sitten kyseessä iso lämminverihevonen, jonka selässä tunsi olevansa todella korkealla. Sen käynti oli kuitenkin rauhallinen ja kävely oli kuin pehmeää keinuntaa. Ihana hevonen. Tein jopa muutaman voltin (ei ilmassa vaan ympyrän hevosella maassa :D) eikä minua edes talutettu, kyseessä on niin varma hevonen. Aion uskaltautua jomman kumman hepan selkään uudestaankin.

On myös mahtavaa, kun sisko ja siskon lapset ovat olleet täällä yötä. Eilen kävi veljen perhekin, ja lapset olivat kasvaneet kohisten sielläkin. Mutta esikoisen reippaus ja pikkuvanhuus oli sama kuin ennenkin, ja hieman totinen suora katse. Tutut kultaiset kikkarat ja veitikkamainen hymy olivat tallessa perheen keskimmäisellä. Ihania lapsia! Nuorimmainen ei tällä kertaa ollut mukana, ja odotan kovasti näkeväni hänetkin. Hän on oppinut kävelemään, ja on varmasti tosi suloista katsoa vasta kävelemään oppineen pikkumiehen taapertamista.

Siskon lapset ovat omia persooniaan, kuten tietenkin kaikki lapset ovat. Toinen on topakka, hiukan tuima kolmivuotias, joka on erittäin eläinrakas. Hän on kova menemään ja hyvin liikunnallinen tyttö. Eläinrakas on myös hänen siskonsa. Hänellä on suuret sinisilmät, vieno ääni ja hän on niin kiltti, että se on ihan uskomatonta. Kahteen päivään hän ei ole itkenyt kertaakaan.
Vienolla äänellään hän toistaa kaiken, mitä sanon. Jos sanon vaikka, että "puetaanpa sulle nämä vaatteet, niin ei tuu ulkona kylmä", hän toistaa: "puetaan 'aatteet, kylmä.." Häntä kutsumme pikku kirpuksi, koska hän on linnunluisen hento ja pieni lapsi ja erittäin kevyt. Aina häntä nostaessani pelkään melkein särkeväni hänet, koska luut tuntuvat niin selvästi ihon alta.

Olen kiitollinen siitä, että nämä lapset ovat elämässäni. Elämä ilman pieniä lapsia tuntuu kummallisen tyhjältä.

Olen miettinyt viime aikoina kovasti häideni ajankohtaa ja minusta tuntuu, että vihdoinkin edistyn sen miettimisessä. :) Täytyy keskustella asiasta sulhasen kanssa viikonloppuna, kun menen hänen kotiinsa kylään. Ihanaa nähdä J:tä taas. Näin äsken päiväunieni aikaan niin mukavaa untakin hänestä. Ihanaa olla rakastunut!

P.S: Vielä yksi tärkeä juttu. Meillä on uusi koiranpentu! Se on aivan ihana kultainen noutaja, jossa on ripaus labradoria seassa. Todella suloinen ja kiltti pentu, väriltään todella vaalea. Täytynee ottaa kuvia. Isla on hurmannut jo koko perheemme. :)

Kotona Suomessa

2009-06-30T17:29:00.003+03:00

Kuvat Turusta ja Turun linnasta viime viikolta

Tulin juuri uimasta lasten kanssa. Meille ei jäänyt paljon aikaa uimiseen, sillä olimme uimarannalla puoli viideltä, ja meidän piti olla viideltä kotona, jotta äiti ehtisi lähtemään erään oman menonsa takia. Mutta ehdimme!

Kurvasin autolla nopeasti uimarannan viereisen bussipysäkin reunaan (ei siellä ole enää ainakaan kymmeneen vuoteen mitään busseja kulkenut, ja uimarannan pieni parkkipaikka oli ihan täynnä) ja kävimme pikaisella uintireissulla.

Nautin suunnattomasti suomalaisessa järvessä uimisesta. Vesi tuntui aluksi viileältä, mutta pian siihen tottui, ja kylmää se ei missään nimessä ollut alun perinkään. Järvivesi on niin raikasta ja puhdasta, viileää, nautinnollisen rentouttavaa. Ihanaa, kun siinä ei ole pahanmakuista suolaa. Ehdin käydä pari kolme uintikierrosta hieman kauempana.

Odotan niin kovasti sitä, kun menemme J:n ja sisarusteni kanssa meidän mökille saareen. Toivottavasti se onnistuu jo yliviikolla (ei-ensi-vaan-sitä-seuraavalla-viikolla). Aion sitten uida, ottaa aurinkoa, paistaa makkaraa ja muurinpohjalettuja, istua nuotiolla ja nauttia vain.

Viikonloppu meni leiritunnelmissa, pölyävissä olosuhteissa, mutta todella mukavaa oli. Oli mukavaa nähdä paljon kavereita ja tuttuja, vaikka harmittaa, kun joitakin haluamiaan ihmisiä ei ehtinytkään nähdä. Aika meni ihan liian nopeasti. Kärvensin nenäni, nyt rasvailen sitä etten loisi tuulenhalkojani nahkaa.. :)

Aloitin uudelleen karppaamisen, koska vaihdosta taisi tulla matkamuistona viitisen kiloa lisää.. Hieman masentavaa, mutta osasin odottaa sitä. Nyt sitten vain takaisin terveellisen syömisen pariin ja mahdollisimman paljon uintia, pyöräilyä ja muuta liikuntaa. Aionhan ratsastaakin.

Ai niin! Ne hevoset. Ne olivat tosi hienon näköisiä, kun tulimme kotiin sunnuntain ja maanantain välisenä yönä J:n ja hänen veljensä kanssa. Laitumella ihan talon vieressä laidunsi kaksi uljasta punaruskeaa, kiiltäväkylkistä hevosta. Olen ihastunut - aion viettää runsaasti aikaa tekemällä luonnoksia niistä (olen pitkään harmitellut, etten osaa piirtää hevosia), ja aion myös uskaltautua niiden selkään toivottavasti montakin kertaa. Jospa pikkusisko, perheen eniten heppoihin hurahtanut, auttaa taluttamalla, koska en oikeasti osaa yhtään ratsastaa.

Kuva otettu auton ikkunasta

Täytyy vielä lopuksi sanoa, että on tämä Suomi kyllä kaunis kesällä! Aivan ihastuttava, vihreä, vehreä ja puhdas paikka. Joka puolella on ihanan siistiä, toimivaa ja rauhallista. Taivas on puhtaan sininen eikä harmaannu horisontin kohdalta saasteiden takia.

Lähtöhaikeutta

2009-06-24T11:15:00.003+03:00

Viimeinen päivä Kreikassa. On hieman ristiriitainen fiilis. Toisaalta eilen oli aika surkeakin olo parhaita kavereita hyvästellessä (Monicaa varsinkin tulee ikävä :/), ja kun vielä kuulin hieman ikäviä asioita Suomesta päin. Ei auttanut kuin itkeä suruja pois, onneksi on rakas tukemassa tällaisissakin tunteissa, eikä tarvitse yksin surra ja murehtia. Tänään onkin ollut ihan hyvä fiilis, kun heräsin niin illan pääkipukin oli tiessään. Olen pessyt viimeiset pyykit ja järjestellyt paikkoja ja pakannut. Vieläkään ei ole ihan kaikki pakattuna. Olen ihan kauhea viime tipan ihminen!

Yritän epätoivoisesti saada kaiken mahtumaan 75 litran rinkkaan, tavalliseen tilavaan JanSportin reppuuni ja läppärisalkkuun koneen + oheisroinaa. Rinkkaan ei mahdu kyllä enää mitään, ja se painaakin n. 15-18 kiloa. (Mä en oikein luota tohon neljän euron vaakaan.)

Menen tänään tsekkityttöjen kanssa vielä (toivottavasti) käymään Akropoli-museossa iltapäivällä. Lentoni lähtee vasta yhden tienoilla yöllä. Akropoli-museohan on ihan upouusi, avattu viime viikonloppuna. Haluan siksi käydä siellä, että tuskinpa se enää parin vuoden kuluttua niin hienolta tuntuu. :) Täytyy vain toivoa, että sinne mahtuu sisään!

Palataan asiaan Suomessa! Luultavasti vasta ensi viikolla, olen viikonlopun netin ulottumattomissa. :)

Lämpöä ja jäähyväisiä

2009-06-22T18:46:00.004+03:00

Kävin eilen ystäväni kanssa Filopappou-kukkulalla lähellä Akropoloa. Sieltä on hienot maisemat ja kun kävin siellä ensi kertaa maaliskuussa, siellä oli maa todella vihreänä. Nyt ruoho oli jo lakastunut ja kuivunut kuumuudessa.

Palatessa näimme ikävä kyllä - joskin suureksi huvitukseksemme myös - itsensäpaljastajan. Pitihän se sellainenkin sitten kai vielä täällä Kreikassa ollessa nähdä.. :P Totta puhuen ärsyttää, kun olen nähnyt noita jo ihan tarpeeksi, ei kiinnostaisi.

Täällä Ateenassa on viime päivinä ollut mukavan miellyttävä sää - lämpötila on keikkunut kolmenkympin molemmin puolin, ei kuitenkaan kovin paljoa sen yläpuolella. Olen todennut, että kolmenkympin lämpötila menettelee hetken totuttelun jälkeen, eikä enää tunnu että on koko ajan kauhea hiki. :) Jos käy vielä lempeä tuulenvire, se on todella mukava sää.

Säästä puheen ollen, olen todella iloinen, että ensi viikonlopulle on luvassa niin loistavia säitä! Monet ovatkin vitsailleet minulle, että taidan tuoda lämmön mukanani täältä Ateenasta Suomeen. :) Minähän siis palaan Suomeen varhain torstaiaamuna, ja torstaista lähtien suurimmassa osassa Suomea näyttäisi olevan todella lämpöistä.

Tuntuu aika haikealta olla lähdössä, vaikka odotan Suomeen pääsyä. On niin lopullista aloittaa pakkaaminen ja hyvästellä täällä tutustumiani ihmisiä.. Hyvästien sanominen ei ole koskaan helppoa, vaikkei ihmisiä kovin hyvinkään tuntisi, niin tuntuu surumieliseltä tietää, ettemme välttämättä tapaa enää koskaan. Olen kuitenkin tehnyt selväksi, että kaikki tuttuni ja kaverini täältä ovat aina todella tervetulleita luokseni, jos käyvät Suomessa.

Kaikella on aikansa, ja tää neljän kuukauden vaihto on mennyt niin, niin nopeasti.

Taidemuseoita ja jättikilpikonna II

2009-06-20T18:17:00.000+03:00

Kansallismuseolta jatkoin kävelyä Syntagman suuntaan ja käväisin Nykytaiteen museossa. Se on tällainen tyypillinen nykytaiteen museo eli suht modernia arkkitehtuuria, harmaata betonia ja sisällä loisteputkivaloja ja outoja vessoja. :D

Tää on siisti siinä edustalla! Noissa laatoissa on siis kuvia taivaasta.
Sarjassamme nykytaiteen museoiden oudohkot vessat -
tässä kyseessä hiukan erikoinen hana, jota en aluksi osannut käyttää. :DTuota tappia piti siis kääntää taaksepäin että sai hanan päälle.

Videoteoksia

Siisti juomalasirobotti :D

Suurin osa nykytaiteen museon teoksista ahdisti tai jätti kylmäksi. Inhoan sitä, että niin monissa nykytaideteoksissa käytetään tehokeinona huminaa. Mulla tuli pää kipeäksi niistä toistuvista - ei, jankkaavista - huminaäänistä. Kiersin aika nopeasti läpi sellaiset jutut jotka eivät oikein napanneet (olinhan jo ollut pari tuntia kansallisessa taidemuseossa).

Tää on ainoa varsinainen konkreettinen taideteos josta pidin. Ei tääkään mitään suunnatonta ihastumisreaktiota synnyttänyt. Jostain syystä en vain oikein ymmärrä
nykytaidetta, se tuntuu tyhjältä ja samoja teemoja jankkaavalta. Siis tällainen nykytaiteen museoihin valittu taide. Yleisesti ottaen, onneksi on poikkeuksiakin.

Nykytaiteen museo ei Kreikassakaan ole välttämättä ihan everyone's piece of cake.. Suosittelen ennemmin käymään siellä kansallisessa taidemuseossa. Mutta jos tykkää nykytaiteesta, esim. Kiasmasta, niin kannattaa sitten käydä! Yleisesti ottaen kannattaa ottaa etukäteen selville museon senhetkinen näyttely - ellei se tunnu kiinnostavalta, ei välttämättä kannata mennä. Aiempi Shirin Neshatin näyttely oli nimittäin aivan loistava.

Pääsymaksu kaikkiin näyttelyihin oli opiskelijalle 3 e, oisko normaalihinta viis tai kuus euroa. Museo on lähellä Evangelismoksen metroasemaa, kävelymatkan päässä Syntagmasta.

Kävelin museolta kansallispuutarhan kautta Syntagmaan.

Kansallispuutarhasta en ottanut kuvia, niitähän täällä on nähty.
Tästä piti kuitenkin ottaa kuva: tien yli taapersi iso kilpikonna!

Sain näinkin läheltä kuvan, kunnes kilppari katosi puskiin.
Näitähän on paljon Kreikassa luonnonvaraisina.

Taidemuseoita ja jättikilpikonna I

2009-06-20T17:17:00.000+03:00

Tänään on postausinspiraatiota, tässäpä tulee siis jo päivän toinen postaus. Tämä luultavasti kiinnostaa vain taiteesta kiinnostuneita ihmisiä, joten saa skipata! :) Ajattelin kertoa ajatuksistani Kreikan kansallismuseokäynnistä, kreikkalaisista lempitaiteilijoistani sekä kuvata muutenkin päivääni kuvin.

Museossa oli retrospektiivinen Droungaksen näyttely. Anteeksi, etunimeä en saa mieleeni.. Hän on kuitenkin 40-luvulla syntynyt kreikkalainen taiteilija, joka on opiskellut paitsi Kreikassa myös Englannissa, missä hän oli saavuttanut mainetta kuparietsauksillaan. Maalaustaiteessa hänen tyylinsä on hyvin fotorealistinen ja mielestäni mielenkiintoinen - jotenkin ironisia vivahteita näistä löydän itse. Muutamassa teoksessa otettiin hieman kantaa esimerkiksi turkiksiin.

Summer, 1976. Öljy.
(Tuo puu on maalattua, ei oikeaa puuta!)
Näitä teoksia yhdisti sellainen postikorttimainen kitschmäisyys ja sitten toisaalta siihen yhdistyi mukava sekoitus ironiaa ja leikittelyä. Tykkäsin ihan.

Trousers, 1977
(Kannatti ottaa kuvat nimilapuista, niin saa teosten tiedot esille)

Tämän nimi oli Annan muotokuva. Lehdessäkin lukee kreikaksi Anna.

Lighted Venus, 1989
Klassismia ja hehkulamppu valaisimena - jotenkin lempeän hauskaa.

Heroic II, 1977

Tästä tuli mieleen kotimaa! Tässäkin puuosat maalattu, ei oikeaa puuta.

The View from my Window, 1982

Kyseisen taiteilijan teoksista tämä miellytti minua eniten. En oikeastaan itsekään osaa tarkkaan sanallistaa, miksi. Ehkä koska tässä on niin monia tasoja?

Kaunis uskonnollinen maalaus.Sitten heti ensimmäisenä lempparitaiteilijani näiden kreikkalaisten osalta:
Nikephoros Lytras. Tämän teoksen nimi Awaiting. Ihastuin heti! Näissä näkyy Kreikan kansallisaatteen herääminen ja kreikkalaisen kansanperinteen romantisointi. Toki romantisoinnin huomaa, mutta silti tällaiset näkymät on helppo kuvitella oikeasti olleen lähellä todellisuuttakin tuohon aikaan. Pidän myös kovasti siitä, että tauluissa näkyy kreikkalaisia kansanasuja ja kansallispukuja.

Milkman at Rest, 1895.

The Kiss, n. 1878

Vastustamattoman hurmaava maalaus.Theodoros Vryzakis: The Exodus from Missolonghi, 1853

Se ei ole Suomen lippu, vaan Kreikan vanha kansallistunnus.

Vielä Nikephoros Lytraksen teos. Return from the Fair, n. 1865-1872

Sitten toiseen suosikkiini: Nikolaos Gysis on taiteilijan nimi ja hän on kuulemma erittäin kuuluisa. Tämän teoksen nimi Fortune Teller eli Ennustaja, 1885.

(Kuvassa ei näy ihan koko teos)
Saman taiteilijan The Children's Betrothal, 1877
Nikolaos Vokos (1859-1902): Milking of the GoatNikolaos Gysis: Wishbone, 1878

Nikolaos Gysis: Middle Eastener with Pipe, n. 1873

Georgios Iakovidis: At her Toilette, n. 1887-1893

Nikolaos Gysis: Old Man's Head, n. 1880
Tääkin Gysiksen tekemä ja nimi on The Archangel eli Arkkienkeli. 1895.
Kaunis maalaus Neitsyt Mariasta, 1700-luvulta. Taiteilija: Panayiotis Doxaras (1662-1729)
Jotenkin näissä värien käyttö ja sinivalkoisen maiseman kuvaaminen toi hämärästi mieleen Pekka Halosen talviaiheiset maalaukset - talvella Suomessa maisema on jokseenkin yhtä sinivalkoinen, hieman tummaa vihreää ja ruskeaa joukossa. Valkoista kuvatessa ainakin kohdataan samantyyppisiä ongelmia ja haasteita, olipa se sitten kreikkalaiset valkeat talot tai suomalainen lumikinos.

Ylempi: Konstantinos Maleas: Santorini, 1924-1925

Alempi: sama taiteilija, The Church of the Pantanassa, Naxos, 1924-1928 Tää on niin samantyyppistä kuin sen yhden suomalaisen vanhan kuvittajan tyyli.. Kuka se nyt oli?

Theophrastos Triantafyllidis: Youths Enjoying Themselves in Galatsi, 1935
Kohti modernimpaa..

Yannis Tsarouchis: Sailor, 1938

Nää loput teokset on taidemuseon uudempaa teosantia
ja taiteilijan nimi on Christos Bokoros. Öljy puulle. 2000-2002.
Aika veikeitä mielestäni.

Suosittelen kyllä kaikkia Ateenassa käyviä käymään kansallismuseossa. Pääsymaksu taitaa olla 6 euroa (mulle se oli opiskelijana vain 3 e), ja ainakin minusta museo on sopivan kokoinen - ei kovin iso, pää ei mene liian pyörälle. Museon kiertää noin tunnissa ja jos oikein huolella tutkii teoksia, voi kulua parikin tuntia.

Mielestäni museo on kiinnostava jo siksikin, että se antaa hieman kosketusta Kreikan historiaan ja maan vaiheisiin historiassa, sekä näyttää Suomessakin vaikuttaneiden tyylisuuntien hieman eri tavalla vivahtavat ilmentymiset välimerellisessä maassa.

Kreikan kansallismuseo sijaitsee Evangelismoksen metroaseman vieressä eli se on erittäin hyvien kulkuyhteyksien päässä. Syntagmastakin on lyhyt kävelymatka sinne.

Postaan kohta toisen osan tästä piiiitkästä postauksesta. Innostuin!